Huomen

Herätkää, äidit ja linnut!
Aamujen aamu on täällä.
Aurinko mahlasta täysi
vaeltaa maankuoren ylle.

Nukkukaa, valvojat, huomen!
Silitkää, eiliset silmät;
luistanne liuetkoon paino,
uuttukoon päivien tyveen.

Kuunnelkaa, eläinten suku!
Aamuissa kukkivat laulut.
Suvien valkeissa vienot,
talvisin tummat ja tuimat.

Hengitä, heräsit vielä!
Jokainen aamu on täysi.
Ehjänä maailma nousee -
huomisen töistä ei tiedä.

**********

Runotorstai tarjoaa aamun aamuun.

Pallo-oloa

"...And all the world is football-shaped
Its just for me to kick in space
And I can see, hear, smell, touch, taste
And Ive got one, two, three, four, five
Senses working overtime
Trying to take this all in.
Ive got one, two, three, four, five
Senses working overtime
Trying to taste the difference
tween a lemon and a lime
Pain and the pleasure
And the church bells softly chime."

XTC, Senses Working Overtime

Urheilu on sielunvihollisesta, mutta onneksi potkupallo ei ole urheilua. Ihan pienestä muistan intoni, vaikka palloa lienen itse potkinut vain umpihangessa myyryten, koulun pihalla joskus menneessä muinaisuudessa.

Kesän 1990 muisto tekee kipeää - olin Saksassa vaihtotyttönä, mikä nöyryyttävintä. Kaameaan pilkkumittelöön päätynyt Englanti-Saksa-semifinaali, itku ja hammasten kiristys. Engerlandia oli kannattettava niissä kinkereissä, sillä New Order oli laatinut hienon kannatuskappaleen johon oli mm. piilotettu laittomien huumeiden nimiä sekä räppäävä Paul Gascoigne.

Muina aikoina, ennen ja jälkeen, olen hurrannut sinisille; natiaiselle riitti kai suosikkijoukkueen valintaan se, että isi muistutti kovasti Platinia. Ylen makia oli 1998, hihkuimme Anopin pikkuisessa yksiössä, samalla serkkuni tuleva ranskalainen aviomies joutui vatsahuuhteluun (eurooppalaiset juomatavat? Jotain syötävää?) toisella puolen mannerta.

Hurraa on juuttunut kurkkuun viime vuosina, mutta tänään nautin täysin rinnoin dynaamisesta sms-interaktiosta Galliaan ("Putain!!!" "Merde!!!!!"), varsinkin saadessani yllättäen toimia ainoana tasoitushetken tietolähteenä kun Rhône-Alpesin seudulla raivoava ukonsää pimensi sikäläiset vastaanottimet.

Päivän nousu

Jalkeilla aamuun jo monta yötä.

Tänään - eilen? - oli ilmakehä kuin valtava höyhen, tai universumillinen vaniljakiisseliä. Makasin puun alla. Lokit ja lentokoneet leijailivat pääni yli. Kastanjankukkien kuohuvat leseet, meri, aurinko.

Nyt - toistaiseksi? - olen häiriintynyt. En tarvitse unta, valveuneksin päivieni läpi. Käyttäydyn sopimattomasti. Kunniallisuus on sietämättömän raskas taakka. Silti tiedän, että juuri niin on yritettävä elää; ihmisiksi, ihmisten kanssa, oikein. Vaikka kuninkaat feromoni ja alkoholi vainoavat, vaativat huomiota, tekevät minusta itselleni ja muille vaarallisen.

Mitassa

Muistan, olit makea -
unohtaisin mielelläni.
Unissani kielelläni
viipyy tuntu sakea.

Kuoresi, niin nukassa.
Elo sinut ruskoi puussa.
Toista oli toukokuussa -
silloin olit kukassa.

Koskisi en lihaan -
sisältäsi kiven saisin.
Yöllä salaa istuttaisin
piilotettuun pihaan.

**********

Runotorstai. Aihe: hedelmä.

Makia elämä

Ajattelen soittamista.

Kun se tekee hyvää, ei mikään tee niin. Soittaa voittaa syömisen, parittelun, puhumisen, nukkumisen, auringossa makaamisen, nauramisen, tanssimisen, kaiken.

Peesaajia pitää olla aina. Sfäärien soiton huuma ei tarjoudu koettavaksi yksin tai kenen tahansa kanssa.
Sääntö on, että myös elämänkumppani tulee valita lähtökohtaisesti soittotaidon perusteella. Lupsakka luonne, ankara viinapää ja komia ulkomuoto ovat sivuseikkoja, joskaan eivät aivan mitättömiä.
Kun sävel ei kulje, tuntuu siltä kuin elämä itse jäätyisi uomaansa.

Tänään soitan ulkona, parhaassa mahdollisessa seurassa.

Krtecek

Kai olen sitten yömyyrä. Koti ympärilläni on syvästi nukuksissa, mutta minä teen vielä tämän yhden ennen kuin annan unen viedä.

Ulkona on valkeaa, mutta ei kuitenkaan niin kuin Savossa, viikonlopulla. Siellä oli juhlat ja tanssijoita, mutta pian oli heitettävä tanssikengät jaloista ja juostava paljain jaloin rännikujaa alas asemalle. Yön huumaavassa valossa ehdimme junaan ja katselimme takaikkunasta raiteiden syöksyä pois aamunpunaa kohti.

Ennen junaa, rantasaunassa: varsajalkainen pieni uimarityttö väärän koivun takaa sukua, minä, serkkuni, vauva vatsassaan. Äkkiä huomaan, että olen aikuinen. Laiturilta voi silti loikata pää edellä ja piirtää saunan mustaamilla sormilla koipiin kuvioita. Vesi on lämmintä. Kesäkuu ei koskaan ole ollut näin kuuma.

Talo nukkuu, peipposet heräävät aamuun ja minä teen vielä tämän rivin, sitten annan unen viedä.

10

Tohdinko tänään katsoa käsiä?

Levottomat räpylät, linnustajan pojan rengastamat.

Jalat kompuroivat, sormet puhuvat täsmällisesti,
kuulevat keskittyen, liikahtavat käskyn ja ajatuksen edelle.

Isoäiti kirjoitti: kädet eivät koskaan valehtele.

Suu laskee alleen epätotta, suunnittelee vaiti ollessaan vääryyksiä, silti
ketään en ole käsin kuristanut, tai
lyönyt, vetänyt liipasimesta, painanut punaista nappulaa.

Pienet sotilaat, uskolliset
marssivat arjen ja hyödyn toimissa
vapaina juoksevat lauseen tai melodian jyväsiä myöten.

Nukkuvat sylissäni tahmeaa yötä.

**********

Runotorstai. Aihe: kädet.

(POSSIBLE SPAM) Make betterrr burning desires

Ihmisiksi on kova elää. Myös paradoksaalista, koska niin monta ihmiseläimen viettiä pitää istua hiljaisiksi, jotta olisi kunnon olento.

Olen raasteena. Raaste on tuoretta, raikastakin, mutta sanomattoman pahaa. En pidä itseni mausta. Kuka helvetti lisäsi luvatta rusinoita?

Tekisi mieli purra kädet ja pää heti irti, syöttää koko roska rumille koirille. Yölintujen (taas!) laulu kuorruttaa kaiken pateettiseen lameeseen.

Pahan hyvä tuoksu

Marketissa koin outoja, kun hyllyväleissä* puikkelehtiessani keho hulahti täyteen amerikanaa. Kalifornia oli sekunnin siinä, sitten illuusio oli ohi. Hämmentyneenä nuuhkin hyllyä. Siinä oli pesuaineita, niitä äitelästi hajustettuja ja liloja, kaikenlaisia minun mäntysuopaiselle olemukselleni vieraita ja käsityskykyni mukaan kenelle tahansa täysin turhia tuotteita. Silti ohi pyyhällys uutti tuosta infernaalisten tuoksujen sinfoniasta nuoren sirkeän minun, Sacramentosta itään, 10 vuotta sitten.

Niinkuin pakokaasu ja katupöly keväällä. Aamulla ulkona hihkun miten kaupunki haisee Euroopalle. Seuraavan päivän lehdestä tavaan: ilmanlaatu taas huonoimmillaan.

Pahin liikutusregressio tulvii nenään pakkasella perinnetietoisen laitosruokalan ilmastointihormista. Ruskea kastike, maksalaatikko, tiedättehän.

* muista lisätä "hyllyväli" sananmuunnoksilta tahattomasti kuulostavien sanojen listaan.

Kohtaa rohkeasti hipit yössä

Ihana serkkuni on yhtäkkiä täällä. On pakko näyttää ulkopuolisuomalaiselle millainen on kaupunki jossa asun. Baarista baariin, Sikalan silakoita - ja poikarukalla soi puhelin taukoamatta. Kello puoli kaksi alkaa soittaa Australia. Vannon, etten koskaan enää valita työstäni.

Kun olut alkaa maistua oudolle, tulee Sirdieen kummallisin seurue mitä olen hetkeen nähnyt. En tiedä mikä on vialla (vai onko mikään), luulen kokeneeni kaiken mutta tämä stilleben ei sovi mihinkään kehykseen. Siis, nämä eivät ole aivan tavallisia hippejä. Kun nuotiokitara kaivetaan esiin, on poistuttava nopeasti ja jälkiä jättämättä.

Taksissa on oudon ihanat purppuraplyysi-istuimet ja kuskilla virttynyt takatukka. Kotimatkalla saan puolison National Day Of Slayer- toivotukset ulkomaasta. Lutuinen pupuinen. 060606!

Hedelmänluita yöpöydällä

Äidiltäni opitusta ja omaksutusta ihanimpia on rakkaus sesongin hedelmiin ja vihreisiin. Tämä minut synnyttänyt nainen, hänelle merkitsevät sekä määrä että laatu. Ja vainukin hänellä on - haukansilmä havaitsee tienvarsien ja torien myyntikojut joka maailman kolkassa.

Kuin varkain olemme sisareni kanssa tulleet samanlaisiksi. Ostamme heinäkuussa avomaankurkkuja kolmen kilon pusseissa ja ahmimme niitä leivän lailla, mansikoita syömme laatikoittain kieli kipeänä karvastellen, hullaannumme varhaiskaalista, saamme talven kynnyksellä vatsamme kipeiksi tummilla luumuilla. Mandariinin ostaminen helteellä tai persikan lumituiskulla tuntuu luonnonlakien jumalattomalta kieltämiseltä.

Eilen söin vuoteessa ensimmäisen kilon nektariineja joita olin hehkutellut hetken kypsemmiksi ikkunalaudan auringossa. Mehua kaikkialla, leualla, lakanoilla, näppäimistölläkin, kun luin hyytävänä iltasatuna Wikipediasta tarinoita Mansonin perheen naisista. Nukahdin kivien huumaavaan tuoksuun kietoutuneena.

Öiset rakentajat

Hiivin kaupungin halki ja kuuntelen lintuja taas.

Aamu vaalenee akvamariininsiniseen. Lehtitunneli, vaahteroiden tahmeat käpälät, hevoskastanjan julkeat keilat.

Lähellä kotia korjataan raitiotietä. Kiskot nipussa, painava terässpagetti. Raiteiden välistä sinkoaa hitsarin kipinäkaari. Neonpuettuja miehiä naurattaa yksinäinen mekkoniekka, kuvaamassa silmät loistaen sähkökaappi jalustana. Öiset työkoneet ovat niin jännittäviä, pimeinä vuodenaikoina. Muistan kylmän yönkulman, talviaamun tyhjässä lähiössä vuosia sitten, kun seisoimme hiljaisella tiellä tekemässä kunniaa ohi vyöryville suurille liikkuville laitteille.

Kesäyön läpikuulaassa valossa rautakin on kevytmielistä.
Neonmiehet askaroivat kuin leikkien.