Tears of a Buddha

Jos buddha vois itkeä lohduttomasti
veis jadesta kyyneleet taivaisiin asti,
ja askeltaa saattaisi portaita niitä,
kuin kulkea vaieten vihreitä myöden.

Nuo rappuset hohtavat murheiden pinon
ois katetut mukulapisaraisilla
ja olkansa ylitse katsoisi siitä,
niin silmillä tummilla, kummeksuvilla
taa pilvien, lävitse portaikon vinon.

Ja saattajana olis lintujen kansa.

Sit jatkaisi taivalta, surunsa syöden,
ja ääneti laskisi askelmiansa -


***

Torstai on lauantai, minä etsin riimiäni taas jostakin.