torstaina, kesäkuuta 22, 2006

Mitassa

Muistan, olit makea -
unohtaisin mielelläni.
Unissani kielelläni
viipyy tuntu sakea.

Kuoresi, niin nukassa.
Elo sinut ruskoi puussa.
Toista oli toukokuussa -
silloin olit kukassa.

Koskisi en lihaan -
sisältäsi kiven saisin.
Yöllä salaa istuttaisin
piilotettuun pihaan.

**********

Runotorstai. Aihe: hedelmä.

6 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Tämä on salaperäisellä tavalla hyvin eroottinen runo. Viimeinen säkeistö vie ajatukset Kalevalan Kullervoon ja leipään leivottuun kiveen.

22/6/06 11:21  
Blogger Suojakänni said...

Kiitosta : )! Hedelmästä runossa tulee minulle aina väkisillä mieleen se kielletty. Koetin lopulla saada vähän toista kulmaa melko jäystettyyn aiheeseen. Että mehukas liha ei itse asiassa niinkään kiinnosta, vaan kivi, siemen sen sisällä.

Hupsua muuten, että alkukuusta
kirjoitin proosamerkinnän jokapäivän suhteestani hedelmiin. Aihe on selvästi pinnalla!

22/6/06 11:38  
Anonymous Anonyymi said...

Hieno mitta! Tykkään! Poljento on maaginen. Pidän myös siitä, että hedelmän sisällä on kivi.

22/6/06 11:58  
Blogger Hanhensulka said...

Mukava lukea loppusointujakin. Omakohtaisuuden tuntu jää jälkimauksi.

22/6/06 12:09  
Blogger Jenni said...

Tässä runossa on kepeää romantiikkaa ja enemmänkin: rakkautta ja sen kypsymistä. Käsittelet aihetta samanaikaisesti leikkisästi (loppusoinnut) mutta syvällisesti (jatkuvuus). Takauma kukkiin on hieno, pidän todella TODELLA paljon tästä runosta.

22/6/06 12:28  
Anonymous Anonyymi said...

"...piilotettuun pihaan"

Kaunista.

22/6/06 14:31  

Lähetä kommentti

<< Home