torstaina, kesäkuuta 15, 2006

10

Tohdinko tänään katsoa käsiä?

Levottomat räpylät, linnustajan pojan rengastamat.

Jalat kompuroivat, sormet puhuvat täsmällisesti,
kuulevat keskittyen, liikahtavat käskyn ja ajatuksen edelle.

Isoäiti kirjoitti: kädet eivät koskaan valehtele.

Suu laskee alleen epätotta, suunnittelee vaiti ollessaan vääryyksiä, silti
ketään en ole käsin kuristanut, tai
lyönyt, vetänyt liipasimesta, painanut punaista nappulaa.

Pienet sotilaat, uskolliset
marssivat arjen ja hyödyn toimissa
vapaina juoksevat lauseen tai melodian jyväsiä myöten.

Nukkuvat sylissäni tahmeaa yötä.

**********

Runotorstai. Aihe: kädet.

6 Comments:

Blogger Jenni said...

Vahvoja kuvia täälläkin: suu laskee alleen... Ketään en ole kuristanut jne. Ajatus käsien rehellisyydestä/valehtelusta kiinnostava!

15/6/06 18:53  
Anonymous Anonyymi said...

Lisätään tämä sitten tänne minne kuuluukin: "Isoäiti kirjoitti: kädet eivät koskaan valehtele.//
Suu laskee alleen epätotta, suunnittelee vaiti/ ollessaan vääryyksiä" Hieno kohta! Asetat kiinnostavasti vastakkain teot - kädet - ja sanat.

15/6/06 23:00  
Blogger Suojakänni said...

Kiitos. Kaikki kunnia isoäidille maan multiin!

15/6/06 23:34  
Anonymous Anonyymi said...

VAIKUTTAVA! En osaa analysoida. Pidin!!!

18/6/06 06:31  
Blogger Suojakänni said...

Kiitos taas. Runo on kai aika aukinainen vaikkakin mukana on kielikiemuroita. Minusta se kertoo ja elämästäni, aika suoraviivaisestikin.

18/6/06 12:07  
Anonymous Anonyymi said...

Pidin tästä. Suu voi valehdella, rakastaakin, käsi ei. Joskus se iskee nopeammin kuin ajatus. Se on tosi.

19/6/06 14:44  

Lähetä kommentti

<< Home