10
Tohdinko tänään katsoa käsiä?
Levottomat räpylät, linnustajan pojan rengastamat.
Jalat kompuroivat, sormet puhuvat täsmällisesti,
kuulevat keskittyen, liikahtavat käskyn ja ajatuksen edelle.
Isoäiti kirjoitti: kädet eivät koskaan valehtele.
Suu laskee alleen epätotta, suunnittelee vaiti ollessaan vääryyksiä, silti
ketään en ole käsin kuristanut, tai
lyönyt, vetänyt liipasimesta, painanut punaista nappulaa.
Pienet sotilaat, uskolliset
marssivat arjen ja hyödyn toimissa
vapaina juoksevat lauseen tai melodian jyväsiä myöten.
Nukkuvat sylissäni tahmeaa yötä.
**********
Runotorstai. Aihe: kädet.
Levottomat räpylät, linnustajan pojan rengastamat.
Jalat kompuroivat, sormet puhuvat täsmällisesti,
kuulevat keskittyen, liikahtavat käskyn ja ajatuksen edelle.
Isoäiti kirjoitti: kädet eivät koskaan valehtele.
Suu laskee alleen epätotta, suunnittelee vaiti ollessaan vääryyksiä, silti
ketään en ole käsin kuristanut, tai
lyönyt, vetänyt liipasimesta, painanut punaista nappulaa.
Pienet sotilaat, uskolliset
marssivat arjen ja hyödyn toimissa
vapaina juoksevat lauseen tai melodian jyväsiä myöten.
Nukkuvat sylissäni tahmeaa yötä.
**********
Runotorstai. Aihe: kädet.
6 Comments:
Vahvoja kuvia täälläkin: suu laskee alleen... Ketään en ole kuristanut jne. Ajatus käsien rehellisyydestä/valehtelusta kiinnostava!
Lisätään tämä sitten tänne minne kuuluukin: "Isoäiti kirjoitti: kädet eivät koskaan valehtele.//
Suu laskee alleen epätotta, suunnittelee vaiti/ ollessaan vääryyksiä" Hieno kohta! Asetat kiinnostavasti vastakkain teot - kädet - ja sanat.
Kiitos. Kaikki kunnia isoäidille maan multiin!
VAIKUTTAVA! En osaa analysoida. Pidin!!!
Kiitos taas. Runo on kai aika aukinainen vaikkakin mukana on kielikiemuroita. Minusta se kertoo ja elämästäni, aika suoraviivaisestikin.
Pidin tästä. Suu voi valehdella, rakastaakin, käsi ei. Joskus se iskee nopeammin kuin ajatus. Se on tosi.
Lähetä kommentti
<< Home