Pallo-oloa

"...And all the world is football-shaped
Its just for me to kick in space
And I can see, hear, smell, touch, taste
And Ive got one, two, three, four, five
Senses working overtime
Trying to take this all in.
Ive got one, two, three, four, five
Senses working overtime
Trying to taste the difference
tween a lemon and a lime
Pain and the pleasure
And the church bells softly chime."

XTC, Senses Working Overtime

Urheilu on sielunvihollisesta, mutta onneksi potkupallo ei ole urheilua. Ihan pienestä muistan intoni, vaikka palloa lienen itse potkinut vain umpihangessa myyryten, koulun pihalla joskus menneessä muinaisuudessa.

Kesän 1990 muisto tekee kipeää - olin Saksassa vaihtotyttönä, mikä nöyryyttävintä. Kaameaan pilkkumittelöön päätynyt Englanti-Saksa-semifinaali, itku ja hammasten kiristys. Engerlandia oli kannattettava niissä kinkereissä, sillä New Order oli laatinut hienon kannatuskappaleen johon oli mm. piilotettu laittomien huumeiden nimiä sekä räppäävä Paul Gascoigne.

Muina aikoina, ennen ja jälkeen, olen hurrannut sinisille; natiaiselle riitti kai suosikkijoukkueen valintaan se, että isi muistutti kovasti Platinia. Ylen makia oli 1998, hihkuimme Anopin pikkuisessa yksiössä, samalla serkkuni tuleva ranskalainen aviomies joutui vatsahuuhteluun (eurooppalaiset juomatavat? Jotain syötävää?) toisella puolen mannerta.

Hurraa on juuttunut kurkkuun viime vuosina, mutta tänään nautin täysin rinnoin dynaamisesta sms-interaktiosta Galliaan ("Putain!!!" "Merde!!!!!"), varsinkin saadessani yllättäen toimia ainoana tasoitushetken tietolähteenä kun Rhône-Alpesin seudulla raivoava ukonsää pimensi sikäläiset vastaanottimet.