Krtecek

Kai olen sitten yömyyrä. Koti ympärilläni on syvästi nukuksissa, mutta minä teen vielä tämän yhden ennen kuin annan unen viedä.

Ulkona on valkeaa, mutta ei kuitenkaan niin kuin Savossa, viikonlopulla. Siellä oli juhlat ja tanssijoita, mutta pian oli heitettävä tanssikengät jaloista ja juostava paljain jaloin rännikujaa alas asemalle. Yön huumaavassa valossa ehdimme junaan ja katselimme takaikkunasta raiteiden syöksyä pois aamunpunaa kohti.

Ennen junaa, rantasaunassa: varsajalkainen pieni uimarityttö väärän koivun takaa sukua, minä, serkkuni, vauva vatsassaan. Äkkiä huomaan, että olen aikuinen. Laiturilta voi silti loikata pää edellä ja piirtää saunan mustaamilla sormilla koipiin kuvioita. Vesi on lämmintä. Kesäkuu ei koskaan ole ollut näin kuuma.

Talo nukkuu, peipposet heräävät aamuun ja minä teen vielä tämän rivin, sitten annan unen viedä.