keskiviikkona, kesäkuuta 21, 2006

Makia elämä

Ajattelen soittamista.

Kun se tekee hyvää, ei mikään tee niin. Soittaa voittaa syömisen, parittelun, puhumisen, nukkumisen, auringossa makaamisen, nauramisen, tanssimisen, kaiken.

Peesaajia pitää olla aina. Sfäärien soiton huuma ei tarjoudu koettavaksi yksin tai kenen tahansa kanssa.
Sääntö on, että myös elämänkumppani tulee valita lähtökohtaisesti soittotaidon perusteella. Lupsakka luonne, ankara viinapää ja komia ulkomuoto ovat sivuseikkoja, joskaan eivät aivan mitättömiä.
Kun sävel ei kulje, tuntuu siltä kuin elämä itse jäätyisi uomaansa.

Tänään soitan ulkona, parhaassa mahdollisessa seurassa.

2 Comments:

Blogger Mari(nadi) Koo said...

Äh, kadehdin taas entistä enemmän niitä, jotka osaavat soittaa.

21/6/06 13:48  
Blogger Suojakänni said...

Heh, kuka väitti, että minä osaisin? Voi sitä nimittäin soitella osaamattakin.

Mutta vakavasti puhuen, koskaan ei ole myöhäistä aloittaa. Varsinkin jos valitsee soittopelinsä oikein.

21/6/06 15:45  

Lähetä kommentti

<< Home