maanantaina, heinäkuuta 31, 2006

Villanelle: yö

On päivä poissa. Pimeys saapuu uus.
Se oudon tiedon muassansa tuo
(soi unettoman veren hiljaisuus)

on hetken vaiti valon salaisuus,
sua tumma tuuli syleilee kuin suo.
On päivä poissa. Pimeys saapuu uus.

Yön puutarhassa ojentuvat puus,
jo valuu yö, sen vanha vitkas vuo -
soi unettoman veren hiljaisuus:

ei kuki viisaus, vakaus, arvokkuus
kun järki viimein nahkansa nyt luo.
On päivä poissa. Pimeys saapuu uus.

Sen mustaan syliin laskea voit luus,
ja sydämesi syvään viimein juo
(soi unettoman veren hiljaisuus)

on öihin vuoltu pieni ikuisuus,
ja silti pian vaalenevat nuo.
On päivä poissa. Pimeys saapuu uus,
soi unettoman veren hiljaisuus.

**********

Minulla on rakkaus jähmeän suljettuun runomuotoon. Japanian karsittu lyhytlyriikka ei ole tosin koskaan kiehtonut minua, koska olen eeppisen vuolauden (more is more) naisia kaikissa taiteenlajeissa. Dylan Thomasin pitkästä aikaa koettu "Do Not Go Gentle Into That Good Night" pakotti koettamaan Villanellea, joka on inhottavan vaikea toteuttaa suomeksi. Piti, uhmalla, vaikka lopputulos näyttäytyy latteana. Kyllä tämä aivovoimailuna sudokut voittaa 6-0. Seuraavaksi voimailen (perkele!) pari irstasta limerikkiä. Hyvästi yöunet!

sunnuntaina, heinäkuuta 30, 2006

Palaamisia

Koti on tomuinen. Oleminen tuntuu keskeneräiseltä. Nurkissa yhä vieraiden jälkiä ja tavaroita, se hyvä, jääkaapissa outoja aineita, ei tiedä onko hyvä vai paha. Ryhtyminen työn takana niinkuin aina.

Lehti puuttuu, maailmankirjasta kirjanmerkki kadonnut. Ikkunalautojen autiomaa sentään viheriöi - pieni ihme. Miksi perin äidiltäni vain irtonaiset kielenkannat ja jukuripäisen luonteen, enkä vaikkapa lihaksikasta viherpeukaloaan tai siroja nilkkojaan?

Kun olen yksin, nukun sängyssä väärää puolta. Herätessä on kuin olisi matkoilla, eikä tutun tilan tyhjyys heti nykäise lakanaa alta. Nyt on unohdettava hiljainen autius, avattava pääkaupungin radio, pesukoneen luukku ja monta ikkunaa. Suljettava tietokone, kytkettävä maailmanverkko hetkeksi hiljaisuuteen. Sitten soitetaan ihmisille.

Kesien muoto

Aikaa sitten, sireeninoksien alla: olemisen lento pysyvässä ihmeiden janossa.
Ohimoilla lapsen levoton hiki, otsan alla tahdoton kuvittelu,
päässä kaikuva salattu kun suven päivät oli leikittävä puhki:

ihanuus, nauttia kanavan ruskeaa vettä kahvina, metenä, samppanjana,
työntää esiin hiekasta suurkaupungin ihmeet, konvehdit, linnavuoret, sarkofagit,
sivaltaa auki kaislojen verho, uittaa laivastot uneliaiden suistojen halki,
puhua maan olennoille, tarhata, valloittaa ja alistaa.

Rantojen laidattomat laidunmaat, metsien kuiskima lupaus viidakosta,
puu, tahmea taivaisiin kurottu - siitä sinisten marjojen veri ruohoisilla huulilla.
Itsensä helteeseen auki kiertävä polku, harjun polttava jousto paljaan päkiän alla,
ilman suriseva siipihuntu, maan alla viileitä viestejä kiemurtavat hännät.

Verinahoin, kananlihoin, viholaisleukoja kirvellen, kutisevilla kirpunpoluilla,
rupisin ruskein polvin, kesien, maitohampaat iäti helisten vasten toistaan,
silmien paetessa villinä laihoja sääriä, palkeenkielten karheat nuolaisut iholla.

**********

Runotorstai, minulle runosunnuntai, haastoi leikkimään.

torstaina, heinäkuuta 20, 2006

Kaksoset

kohtasivatko kohdussa jo
kun lihan
holvaama sali
kupertui kointähteä kohti

vaihtoivat salaisuuksia,
solmivat
vetisiä sopimuksia,
hyppivät nuoraa,
laskivat hetkiä
läpikuultavin sormin:

kohta

**********

Runotorstaissa kohtaaminen

perjantaina, heinäkuuta 14, 2006

Post-Lo

Erikoistilanteet ovat tasaisen elämän pahin vihulainen. Puolisoni valitsema elämäntie on katettu kohottavilla hetkillä ja niitä seuraavilla vääjäämättömillä mielialan laskuilla. Ilta illan, viikko viikon jälkeen, adrenaliinipiikistä piikkiin, mahalaskusta laskuun. Minulla ei ole aivan niin, mutta tiedän mistä on kyse.

Viikon riekkumisen ja hehkutuksen jälkeen, junassa yksin, sisällä kumahtelee ontto päättymisen tunne. Musen Starlight on mahdollisesti maailman paras soittokappale tällä hetkellä: alan spontaanisti kyynelehtiä, our hopes and expectations, black holes and revelations, Pohjanmaa syöksyy editseni auringon kultaamassa tunnelissa ja lomapuvussa minua vastapäätä istuvia pikkuisia sotamiehiä hämmentää. Jäseniä särkee, jalkapöydät ovat hyttysten herkuttelusta ja sisikalut huonosta ravinnosta turvonneet; mieli on pehmeäksi hiertynyt ja itkuisen altis.

Miksi arkeen pitää aina laskeutua selkä köyryssä, vaikka sitä rakastaa?

torstaina, heinäkuuta 13, 2006

Rumuusruno ei tule

Tänään on runoto, mutta runo ei turskahda. Ehkä tämä johtuu kenttäolosuhteista: metrilakua, pelimanniliivejä ja nahkaplektralla bassobalalaikkaa huitova venäläinen. Ei kohmeloa. Tai sitten kaikki on vain niin kaunista juuri nyt.

maanantaina, heinäkuuta 10, 2006

Myydään maa edullisesti

Tänään sain todistaa yhden jumalan kuolevaisuuden. En kuitenkaan peruuta sinisen kymppipaidan tilausta. Ehkä minuun suhtaudutaan pelonsekaisella kunnioituksella kun liikun siihen verhoutuneena.

Joku Rooney oikeasti näyttää siltä tyypiltä, joka pieksää sinut henkihieveriin pubin takana 9 pintin jälkeen. Mutta tämä. Tämä. Olen kelannut Youtubesta pätkää uudestaan ja uudestaan, enkä havaitse edes sitä huhuttua nännistä vääntämistä. Sanottiinko jotain äidistä? Vaimosta? Vihjattiin mieltymyksestä lampaisiin? Mikä voi noin pimentää filmaamaan vaivautumattoman ylimaallisen pallo-olennon kuupan? Materazzin täytyi kyllä ansaita pusku jollakin kirotulla suolauksella. Muuten maailmassa on virhe.

Ranskan tietotoimisto pitänee ajan tasalla. Nihkeässä vuoteessa saatan vieräyttää linssistäni tipan. Häviön siedän, suon voiton asuurinsinisille (veli on velkaa chiantipullon, ei huono siis), mutta tämä. Sanat lop

lauantaina, heinäkuuta 08, 2006

Sai ihmiset epävireeseen

Huomaan nopeasti: kun ikkunat longottavat avoinna kodin molemmissa päissä, on sisällä varmasti viileämpää kuin ulossa.

Yöllä on kaunista. Tanhuan beigessä ihokkaassa, nauran ja huudan, hiivin niska hellänä kotiin kohti lasinsinistä aamua.

Jalkapallokentän kastelulaite on Helsinginniemelle eksyneen valaan suihku vihreässä ruohomeressä. Kentällä juoksevat tyttö ja poika, kirmaavat vesipisaroita väistellen. Katson aidan takaa kauan ja sydämeni hymyilee. Sunnuntaina kesäleskeyteni päättyy hetkeksi aikaa.

perjantaina, heinäkuuta 07, 2006

Kuumuus ja kaiho

Jalkauduin kaupungin kuumuuteen sietämättömän ohuessa mekossa. Kadulla tajusin alastomuuteni valoa vasten. Oli ostettava siveyden puuskassa lähetystorilta beige alushame, nahkea varanahka kelmeän oman peitoksi.

Arkkilapanen laulaa sydäntä vihlovasti. Levyn kansihaitarissa linoleikatut aallot nielaisevat liekehtivän kaupungin. Kävelykadun tytöt suurissa filmitähtiaurinkolaseissa, pitsilahkeisissa pitkiksissä, viskoosia valuvissa tunikoissa, helmoissa, hellaksen muistumissa.

Kesäleskeys on samanaikaisesti helppoa ja uuvuttavaa. Illat kaduilla vailla suunnitelmia, kotona välinpitämätön kaaos.

torstaina, heinäkuuta 06, 2006

Pendeford

Runotorstain aiheena on muutos. En kenties ehdi kirjoittaa mitään uutta, mutta minulla on teksti, joka saattaa sopia teemaan. Wikipediaan jo kauan aikaa rakastuneena aloin toukokuussa kirjoittaa Random Article- toiminnon vyöryttämistä mielikuvista, ja yhden satunnaisartikkelin tuottaman ns. hedelmän sain tänne asti työnnetyksi. Tarjoan saman uudestaan, mutta hieman kajottuna. Tämä kumartaa niin moneen suuntaan, etten edes jaksa aloittaa.

**********

Wikipedia Random Article Project: 1
Pendeford

Mitä muuta on Wolverhampton
kuin Birminghamin äpäräsisarpuoli?
Ja mitä on Pendeford muuta
kuin kysta Wolverhamptonin munasarjassa?

Nimesi on vanha, valtakuntaa vanhempi.
Vilhelm ratsasti täällä, tuhannen vuotta sitten,
merkitsi maan arvon tuomiopäivän kirjaansa
(kaksikymmentä shillinkiä)

Lepraiset saivat verovapauden - pohjoisessa sodittiin, ja
luostarisi peri hetkeksi mies, joka kaksinnaitti
Henrik kahdeksannen Anna Bolenaan

Sinun ovat menneiden myllyjen varjot, kartanon männyt,
leirintäalueen alla
päätykolmioiden nukkuvat kaaret,
sinun hallit, kiitoradat, nousevien koneiden haamut.

butter and cheese
hemp and flax
7 strykes of rye growing
12 strykes of barley growing
7 strykes of peas growing
8 strykes of oats growing
8 strykes of oats and barley
2 oxen
5 kine
2 twinters, 8 yearlings and 4 weaning calves
a horse
35 old sheep and 24 lambs
2 hogs and 2 shuttes
2 old pairs of wheels, 2 old tumbrils and an old wain and yokes, chains, harrows etc.
geese, ducks and hens.


Tuon laulun jätti jälkeensä John Bull vanhempi
muurari aikanaan.

Missä on nyt hän,
missä ovat Unstan ja Goldwin,
kanavassa elottomana kelluva konstaapeli Browne,
missä Eddie, lentäjä-ässä -
kenen muistoissa enää
lentää ylpeä Defiant,
sodan lintu, kanuunanruoka,
tai Amy Johnson, vielä
hetken elävänä tummat kiharat lakin alta hulmuten?

Ympärilläsi aukeaa musta maa,
sen lävitse virtasi kerran Britannian uhkein hiilisuoni.

Sitä maata laidunsi joskus kreivikuntien pitkäsarvinen karja -
kanavien halkomaa maata,
johon kuormahevosten vetämät saasteproomut
ovat vuosia piirtäneet loputonta karttaansa.

Maata, jossa
mahojen myrkkyhautojen päällä
leijuvat viileät liikepuistot.

maanantaina, heinäkuuta 03, 2006

Tuoksuuko muiden kehu ruusulle, ja mietelmiä kesälaidunmailta

PA halusi kehaista lyyrisisiä voimailu-yrityksiäni. Ihanaahan semmoinen on.

Nyt pitäisi suorittaa välttämätön ja suitsuttaa paria muuta. Se on vaikeaa: ihailen niin montaa, ja joka ikinen niistä on varmaan kehua kihnutettu jo puhki. Jos olisin sopivasti viime päivinä löytänyt uutta luettavaa, olisi luontevaa mainoa sitä - vaan seikkailut, ne ovat jääneet valitettavan vähiin.

Koska on huumaava heinähelle, mutta velvollisuuteni estävät minua toteuttamasta itseäni ilmakehän vaatimalla tavalla... kehun Kispeä joka taatusti osaa hyödyntää nämä ensiluokkaiset suoritusolosuhteet. Plus, naisen joka saa Hervannan vaikuttamaan mielenkiintoiselta paikalta täytyy olla vähintään nero.

Sitten tekisi mieli kehua vaikka ketä, mutta koska Meidän äitim on lukemistani kirjoittajista tietääkseni ainoa kaksoisvanhempi, saa hän kiistämättömät huraani ihan niinkuin noin ihmisenä yleensä. Syy liittyy lomani tämänhetkiseen ajanviettotapaan.

**********

Järvi-Suomi on ainoa oikea paikka oleilla helteistä heinäkuuta. Meren aava kiehtoo minua, mutta ymmärrän sitä huonosti. Mikä tahansa matala ruovittunut lutakkojärvi ei myöskään käy, vaan vesiväylän pitää olla avoinna kauas; höyrylaivoista, hinaajista, muikuista, rasvaisista perinneleivonnaisista, tukkilautoista ja itämurteista saa myös kesäpisteitä.

Näiden järvien floora, fauna ja asujaimet ovat niin tuttuja, että väliin turskahtaa liikutus - ja kiukku, kun hieta on solkenaan mäyräkoirien jätöksiä: ruosteisia korkkeja ja kavalia pullonpohjia. Se on niin vatsaakääntävää, että herää epäilys: meidän sukupolvemme ei enää osaa rantoja ja järviä.

Tulevien polvien seurassa kulkevat kuumat päivät. Kaksi vaativaa pientä tainta, hulvatonta, hikistä, liikuttavaa. Muu jää väkisin vähemmälle.