sunnuntaina, syyskuuta 14, 2008

1 %

Virta loppuu ihan juuri, ja pimeään on kaksi minuuttia. 52. sonetti ei avaa itseään. Alla kuitenkin, viime torstaisesta:

***

ei, ei sitä sanottu koskaan ääneen

sinne jäivät, maholaineet öiselle merelle,
lehdettömälle oksalle orpoina
pulleat punalihaiset marjat:
avionrikkojan hymy pimeässä
haalistui pesubetoniin,
metrotunnelin ureaan,

pakkasaamun
ohuisiin sanomalehtiin