torstaina, marraskuuta 30, 2006

Töölön ihmeistä

Aamulla:

Pala Aaltoa kyyristelee
kivijalkojen keskellä.
Punainen lohikäärme:
suolisto taivutettua puuta,
paternoster-hissejä,
suonet
kupuraista kaakelia.

Illalla:

Valkoinen torni sulaa sumuun,
ilmakehä lemmenharmaa,
raskas pisaroista

kultaisessa valossa pojat palloa
sydämeni palloa kulmasta
keskelle
ja sisään.

Pyörin mustaa vetistä juovaa.
Pimeän päässä jossain
lämmintä ja ovi.

tiistaina, marraskuuta 28, 2006

Tuoksusi vie tajuntani pimeään

Joku lempo (sinä siellä, muistan sinut kyllä) antoi kerran lahjaksi vaniljakynttilöitä. Eräänä päivänä sitten koittaa vääjäämätön, ja kaikki muut tuleen sytytettävät vahalieriöt ovat lopussa.

Haju on saatanallinen, ja se on manannut toverikseen johonkin syvään laatikkoon kätkemäni serbialaisen autonraikastimen tuoksun.
Täältä on päästävä pois.

maanantaina, marraskuuta 27, 2006

Amatöörikirjoittajan rukous deadlinea vartoessa

Toisaalla on auki valkoinen arkki, tyhjääkin tyhjempi sähköinen lehti. Merkkejä 23 (välit mukaanlukien). Ajatukset karkailevat holtittomasti, olen tehnyt sanoinkuvaamattoman ja yritän sementoida ne paikoilleen klassista musiikkia kuuntelemalla.

Oi keskittymisen silmätön herra, ota minulta hetkeksi pois tämä häiritsevä verkko. Kiinnitä mieleni teemaan (se on), sen variaatioihin (muutamia) sekä niistä kumpuaviin nokkeliin oivalluksiin (0, zero, zilch). Anna minun kiteyttää mitä sinnikkäimmin, päätyä jännittävän mutkan kautta kristallinkirkkaaseen ja ilmiselvään.

Eikä tarvitse iankaikkisesti. Tuntikin riittäisi.

perjantaina, marraskuuta 24, 2006

Qajjujjauniq

Kun astun ulos, hämärtää jo. Kaupunki odottaa kimaltavissa hameissaan. Museon ovet auki rahattomillekin, onhan perjantai. Livahdan paahtomaissin kiihdyttävästä tuoksusta kaukomaista kauan sitten haettujen tavaroiden punaiseen hämyyn.

Vatsassa kuplii. Sukukansojen kirjaviin riepuihin huolella kapaloimat puujumalat saavat minut levottomaksi. Naissamaanin puvun miehustaan on ommeltu satoja ohuita kangaskäärmeitä. Jokaisella on lituskaisessa päässään pistävät silmät. Hännät kiemurtavat aikaan pysähtyneinä lonkeroina.

Mesa Verde. Anasazien esineitä katsellessa ajattelen juuri lukemaani kirjaa ja kivestä ilman laastia rakennetun siloviivaisen kaupungin hiljaista tuhoa. Nääntymystä, ihmislihaa keittoruukussa.

Kun näen kajakin, rauhoitun. Nahasta ommeltu yhden hengen alus on hengästyttävän kaunis. Sen päällä hohtaa jänteistä punottu harppuunan heittoköysi. Kajakin ympärillä leijailee asusteita kuin haamuja, juovikkaita, silkkipaperin-rapisevan ohuita: akuilitaq, auki levitetystä merinisäkkään suolesta kaksoispäärmein ommeltu takki. Vedenpitävä vaate pienen metsästäjän ja jäätävien vesimassojen väliin.

Suoli on ylimaallisen ohutta, ryppyistä kuin arktinen lasi.

torstaina, marraskuuta 23, 2006

Mielitekoja

Ilta punoo pimeän märkiä ketjusilmukoita. Koen tarkkoja näkyjä värikkäiden nappien järjestämisestä. Huomaan säpsähtäen ikkunalaudalla suuren punaisen kukan.

Olen taas yksin. Asiat valuvat lävitseni kun odotan öisin uupumista. Näen dokumentin, jossa on tutun muotoinen vanha nainen. Muistan, miltä tuntuu ryppyjen silkkipitsi vanhojen luiden verhona, isoäidin huumaavan pehmoinen povi. Ajattelen maailman isoäitejä loputtomissa askareissaan, ahkerina vuotuistöissä: ikkunanpesussa, mattolaiturilla, kasvimaalla. Äkkiä isoan kiihkeästi säädyllistä elämää, järjestystä.

Yöllä näen kuitenkin unta nuorukaisista. Herään hikisenä ja haluan olla aina 20-vuotias. Pahoittelen itselleni, että on jo myöhäistä.

tiistaina, marraskuuta 21, 2006

Väsynynnä

lakanat sulavat sijoilleen
herään märkään ruohoon

uni suurustaa aamua paakuille
peiliä haroo pysähtynyt silmä

tyhjyyden puute täyttää vatsan
eilen nielin liikaa sävyjä

annan kirkasta valoa ylen
valkoinen syö lopussa kaikki värit


**********

To, ti, mikälie.

lauantaina, marraskuuta 18, 2006

Melankolia muutoksessa

Minun muuttuminen tekee kipeää. Toki fyysistä kipeää, rasitusta, väsymystä, mutta ne nyt ovat. Ruumiin kanssa on aina neuvoteltava jostakin.

Mutta tämä peruuttamaton, itsensä synnyttäminen aikuiseksi. Osaan ottaa siitä onneni kyllä, olla tyyni ja sees ja salaa pohjattoman iloinen juoksurattaaseeni lennähtäneestä kapulasta.

Sitten tulee perjantain ilta, kuuntelen musiikkia jota rakastan ja kaipaan nousuhumalan pyörryttäviä siipiä niin lujaa että kyyneleet kihoavat silmiin. Vapaus valuu hiljaa kuiskien käsieni lävitse enkä minä ole koskaan enää vain ainoastaan minä.

sunnuntaina, marraskuuta 12, 2006

Ensimmäinen sanani oli isi

Aamu avautuu harmaana, myöhään. Uni pitkä, päivä lyhyt. Soitan isi-isälle, pahoittelemme puolin ja toisin muistamisten unohdusta. Syntymäpäiväni, isänpäiva, vaihdellen aina päivän parin päässä toisistaan.

Tunteellisena, vatsa hellänä luen ihmisten isistä. Ajattelen omaani joka ei koskaan ollut järkähtämätön paasi, vaan laineilla pomppiva ajopuun kappale. Tämä mies hajotti perheemme atomeiksi, oli heikko, irvikuva esikuvaksi, mutta ei siltikään saattanut meitä rakastamasta itseään. Minä tiedän miksi - hän hyväksyy meidät, lapsensa, sellaisenaan ja ehdoitta. Me emme voi muuta kuin tehdä samoin.

Isä kulkee päivät virkamiehen naamiossa muttei alennu kohtaamaan elämää vakavin naamoin. Porvarillisen patriootin rinnassa sykkii anarkistin sydän. Entinen soittokuntalainen on haudannut puhaltimet komeroon ja harjoittaa nyt luovuuttaan muovailemalla kärkkäitä mielipiteitä ja mielikuvituksellisia suunnitelmia lepolassista käsin. Sisikaluiltamme me olemme hirveän samanlaisia.

Onnekas oppii vanhemmiltaan. Onnekasta lienee myös oppia vanhempiensa virheistä.

keskiviikkona, marraskuuta 08, 2006

Parasiitin lapaset

Astiana on raskasta. Voimiani syö kahvipavun kokoinen outous, ulkopuolinen sisäpuolinen. Keskivartalossa velloo vetinen eto, pirteä pystyvä yömyyrä on kaivautunut talvikoloon. Tukkoiseen uneen anoo itkusilmin livahduslupaa, pimeät yöt ovat kuitenkin repaleisia, kolotuttavia, epämukavuuksia tihkuen.

Maanantaina kuljin postikorttinäkymien halki ja koputin odottamatta ystävien ovea. Istuin illan lämpimässä ja söin kauhunsekaisessa hurmoksessa minulle tarjottuja kiellettyjä ihania ruokia. Siellä, sen kerran se maistui hyvältä: ruoka, suuri rakkauteni, josta on tullut liukas hiertävä kiusa. Vihollinen jonka kanssa käydään päivittäisiä piinallisia neuvotteluja puistatuksien lomassa.

torstaina, marraskuuta 02, 2006

Sense non sense

valmis tivaa niva
valmisti vaaniva
valmistitko valmis pitko
valmis tunnelin päässä valo
valmista tuli valmiista tuli
(märätkin puut syttyvät kun on)
aina valmiina, ai navalmiina
napalmia? merimiina?
ja valmuudella valmasti saanen sanoa
että valomaton jättää selustansa valmistamatta
siksi levitän pimeään valomaton
puolustusvalmiudessa
varm uuden valounessa


**********

Runoto.

keskiviikkona, marraskuuta 01, 2006

Pakkanen

maassa harvanvalkea viltti
vaakasuora pehmeä seinä
tie maitolasia, jalat jäätä

talojen mustat kulmasilmät
valuvat pimeää sisään