Päivän nousu

Jalkeilla aamuun jo monta yötä.

Tänään - eilen? - oli ilmakehä kuin valtava höyhen, tai universumillinen vaniljakiisseliä. Makasin puun alla. Lokit ja lentokoneet leijailivat pääni yli. Kastanjankukkien kuohuvat leseet, meri, aurinko.

Nyt - toistaiseksi? - olen häiriintynyt. En tarvitse unta, valveuneksin päivieni läpi. Käyttäydyn sopimattomasti. Kunniallisuus on sietämättömän raskas taakka. Silti tiedän, että juuri niin on yritettävä elää; ihmisiksi, ihmisten kanssa, oikein. Vaikka kuninkaat feromoni ja alkoholi vainoavat, vaativat huomiota, tekevät minusta itselleni ja muille vaarallisen.