Kasvava

Suljen silmäni nyt.
Olen mukuloita.

Olen rihmoja, humusta, hehkuvaa verta,
ja laivakin. Purjeeni vihreät yllä.

Olen mullasta syntynyt.
Kaikkia noita.

Ja juureni soutavat kariketta
niin soutavat, kauhovat ruskeaa merta,
ja röyhkeän, ylpeän varauksetta
ne imevät elämän silmuja sieltä.

On elokuu.
Kuuntelen maaperän mieltä.

Ja kun yö laskee jalkansa jalustimiin,
silloin kuutamo pisaroi lehtien tyviin
ja kietoutuu rönsyjen salaisiin nimiin -

minä kurotan,
kurotan lähteisiin hyviin.

Maan makeisiin kaivoihin, mustiin ja syviin.

**********

Runotorstai antoi kuvan.

Jetlag

Olin hyvän aikaa yksin. Nyt sivullani makaa jälleen joku: kuumeinen hengitys, ruumis joka käy väärää kelloa. Vatsansa, ei hymyile, kieltäytyy viinistä ja hedelmistä. Sisar epäilee psykosomaattista oireilua. Mietin levottomana: onko siis tähän pölyn täyttämään kotiin, paljasjalan levottoman puolikkaan luokse aina niin järkyttävää palata? Mies kieltää kaiken.

En valita. Oma hiljainen rytmini on väliin nielaista minut. Kummituseläin hengittää unettomana kaukaisia savuja, makaa vuoteessa ammottavin silmin. Kuuntelee avoimista ikkunoista öisen kaupungin ääntä, kuvittelee lentokoneita ja laivoja, pölyisiä punaisia teitä ja kukkivia puistokäytäviä.

Ajatukset huuhtoutuvat minusta ulos. Kuuntelen toista vieressäni.

Onkija

on herättävä varhain, ennen aurinkoa
poimittava madot pullealta pielukselta
pujoteltava koukut täyteen kiiltäviä lieroja

on kahlattava rantaa myöten, sekoitettava mutaa
tuijotettava räpäysten välillä tiettyyn pisteeseen
tarkkailtava pinnan silmään valuvaa siimaa

on oltava hiljaa ja hievahtamatta
sillä näissä surullisissa vesissä
se käy harvoin kudulla

ja kun nytkivä koho katoaa pinnan alle
paino pingottaa vavan veitseksi ilmaan
onni ahmii koukku kurkussaan surun juotikasta

pimeässä venevajassa paha
tulee viimein tekemättömäksi

**********

Torstai!

6 päivää

makuuhuoneessa romahtaa yöllä
jokin romahtaa minussa seuraavana
mies soittaa itkien valtamerten takaa
ja ärtymys pisaroi varkain ikävän pinnalle

ei itketä, ei panna tunteita tähän
joka mies hoitaa pestinsä mukisematta
jos humalan lävitse suodattuu jokin tunne
se kuitataan pois ja jatketaan siitä mihin jäätiin

ihmisten on oltava vahvoja ja nauravaisia
ja tunnettava tarkasti kuinka maailma toimii
heidän tulee nähdä sydämellä yksityiskohtien ohitse
kätkettävä sisäänsä todellisuuden tiivis ydin

he eivät saa koskaan vaikuttaa heikoilta
sillä muuten minua alkaa kuristaa voimieni paino
heidän on oltava vahvoja, nauravaisia
että minä jaksaisin joskus jotain muuta

Tänä tiistaina

Sataa sataa sataa. Vesi nuolee tuhkan pois. Syleilen jo etukäteen syksyä, mutta se sieltä kuitenkaan tule. Antaa meille vielä intiaanikesän tai kaksi, tekee ison kirkon öistä entistäkin turhauttavampia. Tuulee läpi talon, alati liikkuva ilma herättää joka aamu, sälekaihtimen tautologia, rytminen sinnikäs naksutus lasia vasten.

Kaikki ajavat keskustassa värikkäillä lastenpyörillä ja silmälasit ovat hiljan muuttuneet melko kauheiksi. Sirkuseläimen tasapainoilu ajan hermosäikeellä ei koskaan ole helppoa. Nauran häijysti sisäänpäin kun näen kaltaisiani persjalkoja, pillijalkaisia lampaita kipittämässä Punavuoren asvalttia. Rumia kampauksia ja muodottomia miehustoja. Luulevat että tietävät, mutta luulenpa että eivät.

Kaupungin halki on suloista vaeltaa öisin poppia kainalossa. Särölle rakastettu soitin annostelee pelkkää shufflea. Jännittynyt odotus palkitaan aina, koska dj on maailman paras. Sairaalan kulmilla odottaa viimein saatille pääsyä jänisperhe, kolme suurta ja pieni. Kotona kohta. Kaikki 5.

Yöradio

Koska harjoitan päivät ihmettelyä, tunnustelua sekä havainnointia (vetelehdinnän eufemismeja kaikki tyynni), teen poikkeuksetta työni öisin. Yön kyöpeli tarvitsee moraalista tukea toimissaan kun maailma ympärillä hiipii kiskotellen nukkumapuulle.

Jumalille kiitos BBC:n nettiradiosta. Beeb'in kannustamana olen urheillut lävitse lukemattomat loputtoman tuntuiset yöt.

Yhtämittaisessa kuuntelussa on yrjöttävän laadukas folkkiohjelmatarjonta; BBC4 luureissa olen kihertänyt Eddie Izzardin puolentoista tunnin huuruisia livesessioita, Sally Phillipsin hupakointia "Clare in the Community"- komediasarjassa ja Stephen Fryn aivan sietämättömän kultivoituneen nokkelia huomioita kaikesta mahdollisesta. Nelonen eritoten on runsaudensarvi, jonka ohjelmia voi haroa kuunteluunsa täysin sattumanvaraisesti - eikä pettymyksiä juuri tule. Lumoavaa puhetta, lumoavaa radiotyöskentelyä.

YLE, eat your heart out.

Lisäys: Radio Ballads-sarja on ihan järjettömän hieno myös.

Nothing rotten in Denmark whatsoever

Miten tanskalaisia voi olla rakastamatta? Kuuntelen yhtä ja ryöstäydyn hilpeän kevytmielisyyden valtaan. Tuuli ratisuttaa sälekaihtimia, pyykkikori on lähes tyhjä. Inhana roikkuva projekti sen sijaan - no, todettakoon, että tiedostot ovat avoinna odottamassa äkillistä toimeliaisuuden pursketta ja kevytmielisyyden hälvenemistä.

Koska tanskalaisten kanssa on mahdotonta kommunikoida heidän omalla versiollaan skandinaviasta, voi lingua francana käyttää olutta, pekonia tai vetopasuunaa. Jos tanskalaisen seurassa viettää kauemmin kuin pari tuntia, saattaa herätä oudosta lokaatiosta pekoniin käärittynä, vetopasuuna kainalossa. Olut on tässä vaiheessa kadonnut jo jäljettömiin.

Avomaankurkut

"Eiväthän ne maksa nyt juuri mitään."

Tekosyy mielipuoliselle kurkunsyönnilleni. Minussa kytee tietenkin pelko siitä, että kaiken liioittelu on vahingollista: elosteluni kesän vihreän kullan parissa kostautuu jollakin kaamealla tavalla.

Kuoria on joka paikassa. Kasvihuoneen hujoppiserkku hulahtaa kurkustani puettuna, mutta makeasydäminen mairea avomaansisko on riisuttava veresnahalle ennen syöntiä. Biojäte tursuaa vihreää tagliatellea. Banaanikärpäset alkavat vähitellen innostua.

Ja kuitenkin: vähiin käyvät ennen loppumista. Kesä on syötävä pikavauhdilla varastoon. Talvella kietoudutaan suosiolla suolaisiin makkaroihin ja tuikeantunkkaisiin maustimiin. Oi ihanat kurkut! Yksi vielä ennen uneen vaipumista!

Osasto

kierroksella
mittaa peitteiden vuoria
(hauraat luut puhuvat lakanan alla)
tärkinryhdikäs rintakupu
hohtaa valkeaa valoa

kädet, liikkuvat, täytetyt linnut
kaikessa puhtaan tuoksu
luonnoton ja väkevä

avaa ikkunan
maailma kilpistyy kehysten väliin

**********

Taas on torstai.

Haave pitkästä sukelluksesta

Työt muodostavat horisonttiin kiemurtelevan jonon. Kuumuus nielaisee paneutumisen himon, hommailuvireyden, järjen. Ikkunoista vyöryy ulkomaan tuoksu, palon puhallus. Maiseman poski on kulottunut, kone polttelee paljaita polvia ja asunnossa seikkailee outoja ötököitä. Tällaista on elokuussa 2006.

Kuljetan mukanani uimalavarustusta, vaikken koskaan ehdi viruttamaan vartaloani avoimen taivaan alle. Sen sijaan minulla on hyvin aikaa etsiä verkosta postimerkkeilymielessä hyödytöntä musiikkitriviaa, lukea satoja artikkeleja kaukana raivoavasta sodasta, leikata otsatukkaa keittiösaksilla ja tuijottaa herkeämättä skypen liikkumatonta ikonia.

Ehkä huomenna sitten?

Hura hura häitä

Rannikolla niitä tanssittiin. Kaunis oli nuori pari, väliin syvästi itketti, syötyä tuli kasoittain lohta ja soitettua lautasia. Se lautasten soitto on juuri nyt pinon päällä tajunnassa. Kaikkiin juhliin tarvitaan lautaset! Mikään juhlapuhe ei enää tunnu samalta ilman.

Veera jota en ehkä tunne mutta saatan sittenkin vähän (sama alkuperäkaupunki, otaksun) esittää kanonisen määritelmän suojakännistä. Minulle suojakännin tarkoitus on hämmentävä ja paradoksaalinen: estää itseä ajautumasta vaikeuksiin. Suojata kirjaimellisesti minua minulta.

Tarvetta on onneksi harvoin. Eilen ei, kun paistattelin lautasten kajossa elokuun tiukkuvan kuumaa lauantaita. Riemuitsin jaloistani, jotka ensi kerran viihtyivät korkokengissä kokonaiset kaksitoista tanssivaa tuntia halvaantumatta. Aamunkajo kieritti laskuhumalan hunnun auki, ja kuvittelin jokilaivan peräkannella sakeassa ilmassa kaskaiden, kolibrien ja härkäsammakoiden ääniä.

On the road

tie leikkaa maisemaa kuin veitsi
pölkkyjen tikit kahta raidetta kuroen
tunneli solahtaa vuoreen aorttana
köli halkaisee vihreän veden patjan

määrällä on jossakin päänsä
mutta ensin piirretään maahan jälki

tehdään matkaa

se on perillä valmis

**********

Runotorstaissa matka.