Onkija
on herättävä varhain, ennen aurinkoa
poimittava madot pullealta pielukselta
pujoteltava koukut täyteen kiiltäviä lieroja
on kahlattava rantaa myöten, sekoitettava mutaa
tuijotettava räpäysten välillä tiettyyn pisteeseen
tarkkailtava pinnan silmään valuvaa siimaa
on oltava hiljaa ja hievahtamatta
sillä näissä surullisissa vesissä
se käy harvoin kudulla
ja kun nytkivä koho katoaa pinnan alle
paino pingottaa vavan veitseksi ilmaan
onni ahmii koukku kurkussaan surun juotikasta
pimeässä venevajassa paha
tulee viimein tekemättömäksi
**********
Torstai!
poimittava madot pullealta pielukselta
pujoteltava koukut täyteen kiiltäviä lieroja
on kahlattava rantaa myöten, sekoitettava mutaa
tuijotettava räpäysten välillä tiettyyn pisteeseen
tarkkailtava pinnan silmään valuvaa siimaa
on oltava hiljaa ja hievahtamatta
sillä näissä surullisissa vesissä
se käy harvoin kudulla
ja kun nytkivä koho katoaa pinnan alle
paino pingottaa vavan veitseksi ilmaan
onni ahmii koukku kurkussaan surun juotikasta
pimeässä venevajassa paha
tulee viimein tekemättömäksi
**********
Torstai!
posted by Suojakänni at 17.8.06
6 Comments:
Kalastuksen herättämä onnellisuus näkyy runossa, se on tarkka tuokiokuva. Säe "onni ahmii koukku kurkussaan surun juotikasta" kääntää tunnelmanja loppusäkeistö mietityttää. Se ei ihan avautunut minulle, mutta runon (ja haasteen) tunnelmaan se sopii, se muuttaa runon luonnetta oleellisesti, tuo varjon onnellisuuden kuvaukseen.
Virittelin tähän kauhun kuvastoa, koska innoitetekstissä onni (joka minulle on arkista, pientä hyvyyttä) näyttäytyy maanisena ja ahdistavana. Ehkä virittelyni ovat turhan hämäriä.
Kappas! Samantapaisia aineksia kuten omassanikin, ainakin tuo koukku. Mullekin nuo viimeiset rivit tuottavat päänraaputusta, ehkä hyvä niin...luulen että kalastaja miettii onnen tunteen kolikkomaisuutta, eli että samaan rahaan sisältyy se kääntöpuolikin, niin hän ei pimeässä venevajassa nuijikaan sitä särkeä hengiltä. Sorry, mä alan jo tulkitsemaan muilta lukijoilta mattoa alta. :D
Onko onnikin isompi surun taustaa vasten... yllättävä käänne.
Iso kiitos teille kommenteista! Minusta ei pidä alkaa selittelemään runoaan, mutta kiusaus tehdä se on kyllä todella suuri...
Sanotaan nyt, että onnen kalasteluun ja narraamiseen ei onnellinen ryhdy. Ja onnensa voi menettää ja hirvittävään pahuuteen suistua äkkiarvaamatta, yllättäen.
Onnen tavoittelusta meitä varjeltakoon! Se tulee, kun tulee, on, kun on.
Lähetä kommentti
<< Home