Jetlag

Olin hyvän aikaa yksin. Nyt sivullani makaa jälleen joku: kuumeinen hengitys, ruumis joka käy väärää kelloa. Vatsansa, ei hymyile, kieltäytyy viinistä ja hedelmistä. Sisar epäilee psykosomaattista oireilua. Mietin levottomana: onko siis tähän pölyn täyttämään kotiin, paljasjalan levottoman puolikkaan luokse aina niin järkyttävää palata? Mies kieltää kaiken.

En valita. Oma hiljainen rytmini on väliin nielaista minut. Kummituseläin hengittää unettomana kaukaisia savuja, makaa vuoteessa ammottavin silmin. Kuuntelee avoimista ikkunoista öisen kaupungin ääntä, kuvittelee lentokoneita ja laivoja, pölyisiä punaisia teitä ja kukkivia puistokäytäviä.

Ajatukset huuhtoutuvat minusta ulos. Kuuntelen toista vieressäni.