Melankolia muutoksessa

Minun muuttuminen tekee kipeää. Toki fyysistä kipeää, rasitusta, väsymystä, mutta ne nyt ovat. Ruumiin kanssa on aina neuvoteltava jostakin.

Mutta tämä peruuttamaton, itsensä synnyttäminen aikuiseksi. Osaan ottaa siitä onneni kyllä, olla tyyni ja sees ja salaa pohjattoman iloinen juoksurattaaseeni lennähtäneestä kapulasta.

Sitten tulee perjantain ilta, kuuntelen musiikkia jota rakastan ja kaipaan nousuhumalan pyörryttäviä siipiä niin lujaa että kyyneleet kihoavat silmiin. Vapaus valuu hiljaa kuiskien käsieni lävitse enkä minä ole koskaan enää vain ainoastaan minä.