Tears of a Buddha
Jos buddha vois itkeä lohduttomasti
veis jadesta kyyneleet taivaisiin asti,
ja askeltaa saattaisi portaita niitä,
kuin kulkea vaieten vihreitä myöden.
Nuo rappuset hohtavat murheiden pinon
ois katetut mukulapisaraisilla
ja olkansa ylitse katsoisi siitä,
niin silmillä tummilla, kummeksuvilla
taa pilvien, lävitse portaikon vinon.
Ja saattajana olis lintujen kansa.
Sit jatkaisi taivalta, surunsa syöden,
ja ääneti laskisi askelmiansa -
***
Torstai on lauantai, minä etsin riimiäni taas jostakin.
veis jadesta kyyneleet taivaisiin asti,
ja askeltaa saattaisi portaita niitä,
kuin kulkea vaieten vihreitä myöden.
Nuo rappuset hohtavat murheiden pinon
ois katetut mukulapisaraisilla
ja olkansa ylitse katsoisi siitä,
niin silmillä tummilla, kummeksuvilla
taa pilvien, lävitse portaikon vinon.
Ja saattajana olis lintujen kansa.
Sit jatkaisi taivalta, surunsa syöden,
ja ääneti laskisi askelmiansa -
***
Torstai on lauantai, minä etsin riimiäni taas jostakin.
posted by Suojakänni at 15.9.07
6 Comments:
Kyllä siellä kyynelehtiviäkin buddhankuvia näkee.
Heh, niin varmasti. Itse en ole käynyt "siellä" - tämä sai innoituksensa, kun luin jostain, että jadea on kutsuttu aikanaan buddhan kyyneleiksi.
Hieno teksti, pidin kovasti. Riimit olivat salakavalia, eivät sitä perinteisintä mallia. Rytmi kulki sujuvasti eikä kompuroinut missään, mikä on riimirunossa erityisen tärkeää. Joka sana oli kohdallaan ja säejaot onnistuneet. Runosta jäi alakuloinen, seestynyt olo, se tuntui kertovan tosia asioita elämästä. Linnut saattajana olivat kaunis kielikuva.
Hyvä runo! Sopivasti melankoliaa ja toivoa näin sunnuntaina...
Hieno runo, pidin sen tunnelmasta, joka oli samalla surullinen ja tyyni. Jotain salaperäistä runossa on myös. Sen tunnelmaan vaikuttaa myös se, että se tuntuu aivan modernilta, silti siinä on jotian vanhaa, ehkä juuri nuo Lachesiin mainitsemat salakavalat riimit. yhtä kaikki, vaikuttava runo, jossa on mietittävää moneksi kerraksi.
Hieno, erilainen runo. Upeasti soljuva.
Lähetä kommentti
<< Home