R.I.P

Ajattelen kaikkia ennen aikaansa meneviä, niitä, jotka otetaan väkisin pois. Mitä mielessä soi silloin kun tietää, että jäljellä oleva voidaan punnita sekunneilla?

Kun eniten pelkäämäsi on siinä silmiesi edessä huokuen raskasta teloittajan hajua. Ja ajan nauha pyörii viimeisiä kiertojaan ennen kaiken pysäyttävää naksahdusta.

Kun tietää, että sinut löytänyt tuonen enkeli on teoissaan armoton kuin tuli, vesi tai vyöryvä maa. Tai holtittomasti jakaantuva solumassa vielä elävässä kudoksessa.

Kun ymmärtää, että henkäyksen kuluttua on syleiltävä valkoista valoa ja omuus on ohitse. Ettei mitään ole pian enää.

Kodin kohdunsuussa odottava kuolema, olevan loppu.
Hissikuilu verestä täyttyvänä.