keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006

Pipi

Rapisee, rapisee. Rapisee kurkussa, naaman rei'istä valuu lima. Silmät, kuivat limapallot, kuiva rapiseva ääni peruu asioita puhelimeen ja herättää myötätuntoa.

On jännittävää pitkästä aikaa olla vuoteen oma, viettää päivä oman vuoteen uumenissa, mytistettyjen nessujen piirittämänä paksut rumat sukat jalassa. Juoda teetä kuin teinityttönä, kannulitroja, litrakannuja, hunajaa ja kuivattua omenaa, uskaltautua viimein lähikauppaan virttyneenä ja helottavin nenin.

Väittävät tämän kestävän pitkään. Minä taas väitän, että toistaiseksi tämä on ollut aivan liian mukavaa jatkuakseen. Tovi vain, voimani palaavat, ja konttori nielee minut.