torstaina, lokakuuta 05, 2006

Ateriana

Tämä verta tihkuva ankansydän, yhä
pisaroi punainen neste rintani alta -

miten mätimunan lasinkirkas katse
puhkeaa ientyynyn puristuksessa,

niin räjähdän minä osaksi maailman sylkeä
niin kuin rypäle poskihampaiden jauhamana.

Olen maistanut jumalten ruokia,
nuollut lihamehua hämmennetyin kasvoin,

mutta nyt hajoan, silmiesi painosta,
sitkeänä ja saonneena valun juurellesi.

Ruumiini luinen hyytelö
höyryää seinättömässä maljassa:

punainen neste pisaroi kyljistäni hiljaa kuin savu.


************************


Ruokaa, rakastan ruokaa, torstainakin, joka on runo-, rokka- ja pannukakkupäivä.

6 Comments:

Blogger Allyalias said...

Hmm... Ei ainakaan herättänyt ruokahalua. Varsin mielenkiintoinen kuvitus runossasi. Pidin kovasti, vaikka en suosittelisi ruokalistan kanteen.

6/10/06 09:38  
Anonymous Anonyymi said...

Muikku: Jotenkin lihaisa, "raatoisa" tunne.Tuli mieleeni elämän, ihmisen paljaus.

6/10/06 13:08  
Anonymous Anonyymi said...

Monitasoinen, monimerkityksinen ruokaruno. Ensi lukemalta ei ruokainen ollenkaan, sitten enemmän sitäkin.

6/10/06 17:49  
Anonymous Anonyymi said...

Hurja runo, joka herättää monenlaisia ajatuksia. Ruuastahan tässä ei ole lainkaan kysymys.

6/10/06 18:08  
Blogger Suojakänni said...

Onpas! Minä olen lihansyöjä! Mutta lihansyönnin huumaan sekoittuu aina taka-ajatuksia.

Kiitos kommenteistanne hyvät ihmiset.

6/10/06 18:15  
Blogger isopeikko said...

Olen maistanut ihmislihaa... raakana... antaumuksella. Puhut tässä jostain ihan muusta.

8/10/06 11:05  

Lähetä kommentti

<< Home