Mi laulaen tulee

Kävellen on ilo kulkea. Silti kotitaival märässä yössä, yksin, kivistävin kiiltävin kiilakorkoa lipsuvin kengin ei ole mitenkään rajaton riemu. Kun kävelen kaupungin pimeässä enkä kanna musiikkia mukanani rasiassa, laulan aivan hiljaa. Jättäydyn viimeisen pilkun vaeltaja-aallon taakse ja valitsen autioita katuja, tai sitten sovitan ääneni taksien möyrinään isolla tiellä. Tämä öinen hyminä on yksi salaisuuteni.

Jostakin syystä laulan aina kujertelevien hellä-äänisten naisten muistoissani suloisia lauluja.
Kotimatka varhain tänä aamuna otti:

- Kolme Kate Rusbyä
- Kolme Joni Mitchelliä
- Yhden Kate Bushin
- Kaksi Tori Amosta

Toivottavasti en jäänyt kiinni. En laula mitenkään ihanimmin.