Syvä uni

Laitoin hetkeksi maate ja havahduin henkiin neljän tunnin kuluttua. Luurini (yleensä terrierin lailla huomiota kärttävä) lepäsi vaiti poskeni vieressä. Unen aikana laski pimeä. Oli outoa hiipiä ylös syysmustaan iltaan.

Päiväuni on ihana.

Olen aina ollut huono piristämään ruumistani tarkoituksenmukaisilla puolen tunnin täsmätorkuilla. Päiväunta varastaa tunti tunnilta lisää, ja uneksunnan sekaan siivilöityy syyllisyys mahdollisesti tärvääntyneestä seuraavan yön unesta.

Mikään ei voita kohmeloista lauantai-iltaa: asettuu puolivaakaan muka Avaraa Luontoa seuraamaan, pilkkii tulevat tunnit epämukavassa asennossa, lasilaatikon levollisen huminan tuudittamana. Siitä ryömii voipuneena mittarimatona vuoteeseen kalastamaan unta isolla nuotalla, jättää sukat jalkaan, nauttii ennalta kähvelletyn iltaunen kehoon ja aivokuoreen uuttamasta rennon höperyyden tunteesta.