torstaina, syyskuuta 14, 2006

Ihme

säde syleilee hopeakidettä

ja hetki
siirtyy ajan ulkopuolelle

filmillä rivissä menneen valon suudelmat
pimeässä suurennuskoneen yksinäinen silmä

**********

Torstaina.

5 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Onpa kaunis runo!

Ei tartte hävetä, Henkkakin oli kuulemma törmännyt otsansa seinään, kun hermostui aiheesta :) En tajunnut Mamban herättävän niin paljon tunteita.

14/9/06 23:56  
Anonymous Anonyymi said...

vain objektiivinen näkemys voi nähdä lasin läpi enemmän kuin käsikirjoitus sallii.
Hopeaa ei diginä enää oo
Historia taltioituu vain pikseliin
Aika menettää ulottovuuttaan,
silti...
Suudellen tekee historiaa!

15/9/06 00:58  
Blogger Allyalias said...

Tykkään paljon runostasi. Muutkin runosi ovat olleet minulle kovasti mieleen.

15/9/06 10:25  
Blogger Suojakänni said...

Kiitosta kaikille. Ehkä toisella kerralla kirjoitan digitaalisen kuvauksen aivan tyyten toisenlaisesta magiasta...

15/9/06 11:49  
Blogger isopeikko said...

Hmm... tunnelmasi on hiukan mustavalkoinen. Tai ainakin sanojesi synnyttämä mielikuva.

17/9/06 20:36  

Lähetä kommentti

<< Home