Olemattoman ikävästä

Jää väsyy vähitellen odottavien poijujen väliin. Illan pastellivaluma meren yllä on makeudessaan miltei mauton.

Puistossa kevät käy korville: mustarastas, irti lentävän kruunukorkin kipitys kalliota vasten. On perjantai ja päässä takoo itsensä pirun koostamalta nousujohtoisen oluenjuonnin kokoomakasetilta Mr. Brightside. Tuonelan urkupilleille on syttymässä aavemainen yövalo, haluaisin kaataa kaksipyöräisen siihen märkään ruohoon, istua ulkona jäähtyvässä illassa jalkojeni, mäyräkoirannahkojen ja ilmaisjakeluiden päällä, kietoa juopumuksen villapaitaa ympäri ympäri ja huomenna herätä pää jyskyttäen ja nenä ummessa kimeään kirkkaaseen aamuun.

Haen ruokaa, vien roskia ja sisäpihalla kuuntelen talon seiniin poratuista rei'istä viikonlopun levottomia ääniä. Ennen nukahtamista katselen avaruuslaivoja ja kaiken aikaa minua potkitaan väsymättä sisältä käsin.