Oli kerran ukko ja akka
Aamulla on matalapainetta, ukkonen huutelee näkökentän rajoilla. Lähden kuitenkin ulos, koska en halua jättää näkemättä:
Savosta etelään juuritussa tuvassa herää henkiin sadun puinen poika. Istumme ristissä lepäävien ajantummien hirsisormien lomassa, liikutun hämmentyneenä tutun onnellisesta lopusta, ihanan soiton silaamasta. Kuinka ihmeenä muuttuu saunavasta metsäksi ja kiulu lammen silmäksi, kehdosta tulee asumus ja kauhtuneesta rukkasparista ne otsikon ukko ja akka. Ja lapset tuijottavat räsymatoilla istuen hiljaa, herkeämättä.
Saaren poluilla kulkee kansaa helkavirsiä laulaen. Merituuli liukuu ihon sileäksi.
Savosta etelään juuritussa tuvassa herää henkiin sadun puinen poika. Istumme ristissä lepäävien ajantummien hirsisormien lomassa, liikutun hämmentyneenä tutun onnellisesta lopusta, ihanan soiton silaamasta. Kuinka ihmeenä muuttuu saunavasta metsäksi ja kiulu lammen silmäksi, kehdosta tulee asumus ja kauhtuneesta rukkasparista ne otsikon ukko ja akka. Ja lapset tuijottavat räsymatoilla istuen hiljaa, herkeämättä.
Saaren poluilla kulkee kansaa helkavirsiä laulaen. Merituuli liukuu ihon sileäksi.
posted by Suojakänni at 13.8.07
2 Comments:
Tuntuu, että taustalla on oikeasti koettu, mutta valitsemasi sanat, tapasi kertoa muuttaa sen joksikin muuksi, saduksi ohi ehkä tapahtuneen.
Varsin mukavaa Tuitui kun käyt täällä kommentoimassa, vaikka niin laiskanpulskeasti kirjoittelenkin!
Lähetä kommentti
<< Home