Silenevä kuoppa

Yön syöverissä tarkkailen fyysistä todellisuutta. Napa on oikenemassa, kaikki käy pian oudoksi.

Minua liikuttaa ja otatuttaa. Mieli hellänä mietin mielitiettyäni, miestä joka pitää saman muotoisista tytöistä kuin arkiolemuksinen yhden koon minä. Ajattelen erästä sirkeää hymyä, selittämättömän lämmön suurentamina huokaavia pupilleja rakeisessa valokuvassa.

Omistamisen halu on aina vähäisintä näinä hetkinä kun syli on täynnään pyytämättä saatua.