Pian minä lepään

Puut laulavat!

Keskuspuisto on tänäänkin katedraalin vihreää valoa tihkuva keskilaiva. Toisena aamuna näen, miten viekkaansitkeä orava juoksee valtatien pieltä. Kotikadulla kuljeskelee määrätietoisia mustarastaita ja kottaraisia.

Olen hihkunut kevättä avosylein tervetulleeksi, tuulettanut talvenpainon natisuttamaa lantioluuta. Syyskylvön väsyttämänä ei kylmä vuodenaika ole ollut sama kuin ennen. Pimeän valo on paennut minua, lyhyet päivät auenneet riittämättöminä, heti kaatuakseen levottomaan uneen, entistä hämärämpään aamuun.

Kaksipyörä kulkee hitaasti ja minun ruumiini olen raihnas, töksyvä kuin tukkoinen ajatus. Muu maailma juoksee puolestani vaan kohta ei tarvitse senkään. Olen vain, paistattelen kastanjankuoreni alla ja odotan oudoksuen juhannusta.