Istun kivellä

Päivät karkaavat takkuisiksi kiteiksi. Valosta ja tiaisten isommaksi käyvästä laulusta voi päätellä ajan kulumista.

Joskus lumien kadottua takavasemmalle valaana poistuvaa itseä korvamaan on löydetty jokin nuori, reipas ja tehokas. Valmistaudun riemukkaana vaihtamaan hitusiksi hiertyneet elintulon säikeet johonkin omaani suurempaan.

Unissa nyypiö puhuu, enkä ymmärrä miten minusta voi vuotaa niin vuolaana jonkun toisen sanoja.