Hedelmää vereslihalla
Veriappelsiinin liha on tummaa: sorsaa tai jänistä. Pienessä riettaassa hedelmässä on pelon villi, hapan maku. Mehu kuin punajuurta, pigmentti imeytyy punaisiin sormiin. Nomen est omen.
Vuoden kierto on kiihtynyt taas. Penkinpainajat ajoivat tänään ikkunani alitse sileinä, punaposkisina ja huutavina. Tuntuu siltä, että edellisen kerran kyykin Kappelin kulmalla kauhoen toffeeta taskuihini vain silmänisku sitten.
Joka jumalan penkkaripäivä saan muistella omaani, josta en muista mitään. Pari raikasta aamutuoppia aseman baarissa sekä huikalla nautitut kolme varttia väkevää juomaseosta toimivat suunnitelmieni mukaan. Viimeinen filmiruutu mielessäni on kompositioltaan dramaattinen: kuvaelma muodostuu lähtöä odottavan kuorma-auton nupin päällä kiipeilevästä berserkistä herjaamassa raivokkaasti kaikkia ympärillä seisovia ihmisiä.
Heräsin ystävän kylpyammeesta illan hämärtyessä. Muutama tunti siitä, sydämeni oli särkynyt ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen kerran.
Vuoden kierto on kiihtynyt taas. Penkinpainajat ajoivat tänään ikkunani alitse sileinä, punaposkisina ja huutavina. Tuntuu siltä, että edellisen kerran kyykin Kappelin kulmalla kauhoen toffeeta taskuihini vain silmänisku sitten.
Joka jumalan penkkaripäivä saan muistella omaani, josta en muista mitään. Pari raikasta aamutuoppia aseman baarissa sekä huikalla nautitut kolme varttia väkevää juomaseosta toimivat suunnitelmieni mukaan. Viimeinen filmiruutu mielessäni on kompositioltaan dramaattinen: kuvaelma muodostuu lähtöä odottavan kuorma-auton nupin päällä kiipeilevästä berserkistä herjaamassa raivokkaasti kaikkia ympärillä seisovia ihmisiä.
Heräsin ystävän kylpyammeesta illan hämärtyessä. Muutama tunti siitä, sydämeni oli särkynyt ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen kerran.
posted by Suojakänni at 15.2.07
8 Comments:
Ei ole kaunista kerrottavaa, mut:
Olin penkkareissa ensi kertaa striptease-esityksessä, eikä kiinnostanut. Pysyin niska lavalle päin ja katselin kavereita, joita esitys kiinnosti vähä enemmän.
Missä karvakäsien poikakoulussa sinä oikein olet lukiosi viettänyt?
Sasse. Olin NÄETSEN tyttöystävän kaa liikkeellä, mitenkään korostamatta mitään. Jos totta puhutaan, eivät ne esitykset kiinnosta vieläkäään, vaikka vähäpukeiset naiset saattavat kiehtoa.
Kaikki tuntemani naiset joutuvat kauhun ja myötähäpeän valtaan joutuessaan vasten tahtoaan, yleensä ns. polterabend-olosuhteissa, seuraamaan miesstripparin esitystä. Onko naisriisujan aiheuttama tuntemus moinen, vaiko ennemminkin myötätunnon tahi säälin kaltainen?
Kiintoisaa. En osaa eläytyä kuin kahden kesken, luultavasti riippumatta sukupuolesta. Seksuaalisesti en ole vielä kiihoittunut kuin naisista. En osaa määritellä, onko varaa sääliin, mut myötätuntoa koen jollain epämääräisellä tavalla.
Kauhun, myötähäpeän ja omassa tapauksessani myös ennenkokemattoman yhteiskunnallisen omantunnonpistoksen ("valkoisen naisen taakka"?) valtaan, kun havaitsin, että illan esiintyjät olivat kaikki maahanmuuttajia. Oli muuten melkoinen kimara vahvoja tunteita yhtä aikaa.
Ai se yhden sanan edit tuli nyt ihan omana versionaan mukaan... Eilen Blogger tökki niin etten saanut ensimmäistäkään kommenttia jätettyä ja nyt sitten liikutaan niin liukkaasti että. Viittikkö Suojis poistaa toisen kun mä en osaa?
Piti myös tulla tänne kertomaan, joten teenpä sen nyt, että olen vihdoin saanut omakseni Eddi Readerin Burns-levyn. Joskus sitä tietää jo ennen kuin levy on lähtenyt kunnolla soimaan että tätä ei poisteta soittimesta moneen päivään.
Apua, ihan juuri ajattelin Eddiä kun se kujerteli stemmoja jossain Kate Rusbyn biisissä! Tuo levy pitäisi kyllä saada, siinä on sikamaisen hyviä soittajia vielä kaiken päälle. Tuliko ulkomaista, netin kautta vaiko Digeliuksen tukkurilta?
Lähetä kommentti
<< Home