Hulluuden vuorilla

Vuorien sylissä on kylä. Jätämme taaksemme levollisen leveän sinisen joen ja pieni auto kiemurtaa vaaraa hipoen alas laaksoon. Kylässäkin on uoma, säädytön syvässä notkelmassa noruva puron tapainen joka hikoilee matalana savea ja muovipusseja. Uutta kuumaa pikeä ajetaan sen lanteille, hikiset työläiset nukkuvat uupumustaan työkoneidensa ratteja vasten.

Yöllä tuhat torvea soi yhtä aikaa, tummanpuhuvat miehet soittavat, mustalaiset myyvät virveleitä ja kärpäslätkiä, kaikkialla, aivan kaikkialla palaa rasvainen liha. Ihmisten rinnuksilla loputtomiin vaarallisten miesten kuvia. Pimeässä kiiltävät kokardit kykloopinsilminä. On kylmä, keltainen sumu ja kaikki ovat juovuksissa. Joku tapetaan puukolla kylän laitamilla.

Minä halusin pois sieltä mutta en halunnut.
Nyt olen kotona ja ohimoissa lyö tyhjää.
Saatoin kuvitella kaiken.