Tuomet ja raskaat ihmiset

Se tuoksuhan ennen kaikkea huumaa pään.
Eikä se laventelinsininen edes tohdi vielä tulla.

Poskessa kasvavat karvat ottavat suunnan, kuin merivirta.
Poskipään alta korvan taa.
Tien tunnen vaikka unessani.

Taas ne puhuvat ulkona, höyhentakkiset.
Kuka minulle ne esittelisi.

Luonnottomuuden raskas lahja.
Teeskentelyn helmitiara.
Jotain, jota kantaa päivästä toiseen.