Turuilla ja toreilla

Olimme hetken maailmalla. Se teki hyvää.

Hevoskastanjat kukkivat yllemme höytyviä ja auringonkultaa kun pyöräilimme sivujokea ylös. Siltojen alla oliivinläikehti vesi, rannassa söimme kiiluvin silmin kokonaisen sukukunnan sammakoita. Illalla koko kaupunki humaltui jalkapallosta.

Isolla kirkolla kävimme katsomassa heiluria. Demonstraatio oli juuri loppunut, ja kuparinhimmeä kuula huojui salaperäisenä. Näimme myös paljon kojeita: vaikkapa laitteen, jonka joku rakensi yli sata vuotta sitten laatiakseen revontulia. Ihmisjärjen luomat ovat kuin luonto itse: peloittavia ja kauniita.

Kukkulan kupeessa hostelli, siellä remontti ja hyttysiä. Puistossa leivoksia ja 1664:ää. Rautalintu lensi meidät kotiin aamun sarastaessa. Sydäntä hymyilytti.

Kotona vatsa ei nauranut, ja sydän hulvahti hieman kipeäksi taas. Se menee ohi, sanon itselleni, syksyllä viimeistään.