Toukokuu

Kirjoittamista piti harjoitella, mutta päiväkirjako tästä sitten kuitenkin? Piti kirjata olevaista maailmaa, sen ilmituloja, mutta niinkuin aina luotaan vain mieltäni. Kevyttä tunkkaisentuttua ja pimeää.

Minä olen käheä, vetelä ja sisältä suloisen kipeä. Olen yrittänyt soittaa sitä suohon, honteloa tuntua rinnan alassa, kevään kourimaa houreoloa. Olen nauranut, huutanut ja esittänyt älytöntä, toisaalla kunnollista rakasta raikasta rouvaa, ja kaiken aikaa kavahdellut salaa omasta hölmöydestäni.

Puissa on nyt suuret lehdet ja jokainen yö on toista valoisampi. Lokit huutavat minua ikkunoista.