tiistaina, lokakuuta 24, 2006

Märkiä mitallisia

Minä kasvoni syksystä vaalenneet
suljen hetkeksi sadetta vasten.
Sinä ilmeeni ylitse virtaa teet,
vesi, leikkimä taivaanlasten.
Illan pimeyttä valojen kiilat soi,
katu hohtaa kuin kaupungin rinta -
kotiin kurotan, silmissä pisaroi,
mieli hamuaa kaukaisinta.

Olen valvonut vuoteessa kuunnellen,
kuinka unelmat suistuvat rapaan.
Luullut kiertyvän vaaran ja vaikeuden
minuun, itseeni, maailmannapaan.
Enkä elämää huomannut töiltäni,
uskoin: viisautta väistellä voisin -
nyt en vaadikaan vastausta öiltäni,
sillä hetkessä kaikki on toisin.

2 Comments:

Blogger PA said...

Ei mutta tämäpä oli jälleen hieno. Jos kirjoittaisit vaikkapa kymmenen tällaista tekstiä joka päivä, tulisin pyytämään, että etkö voisi kirjoittaa viittäkymmentä.

26/10/06 18:41  
Blogger Suojakänni said...

Jos kaikki menee suunnitelmieni mukaan, minulla ei ole pian aikaa runoilla enää riviäkään. Siirrän pysyvästi nettiolemukseni Vauva-lehden keskustelupalstoille ja sanallinen ilmaisuni muuttuu käsittämättömäksi. Nimimerkiksi vaihtuu mahdollisesti "Mammaliini&masuasukki14+6".

Eikun, höm. Kiitos vain! Olen tässä vain hieman hämmentynyt uudesta viiteryhmästäni.

27/10/06 01:44  

Lähetä kommentti

<< Home