Valkoinen tulee

Matka harmaaseen aamuun vie kaupungin vyötäröä myöten. Riisuneet puut näyttävät surullisilta ja paljailta kuin vääryydellä kaupatut naiset. Jokin toinen päivä näen niissä muuta, uusiutuvaa elämää kätkevän uhkeiden tornien metsän.

Keskuspuiston laidalla kaupunkimetsuripari siivoaa risukkoa. Alijäähtyneiden pisaroiden neulat muuttuvat Mäkelänrinteen kohdalla kiinteiksi. Talven ensimmäinen kouranojennus saavuttaa minut, valkoinen sulaa vauhdissa kasvoille.

Metsä haisee vieläkin leikkimökin aluselta.