Hylky

minua ei tiedetä, kukaan ei kaipaa, ei
tiedä missä olen eikä minua edes
etsitä, eivätkä laitteet kilise, oveen
koputeta, ja jossain katuja
valuu kuolevia sieluja, miljoonia
sateen silaamia pieniä elämiä, ja tämä
paikka jossa olen, on paikka jossa ei
käydä eikä siitä puhuta, ja minulla
ei ole nimeä, ei tunnusta, ei osoitetta, ja
siinä sijallani minä makaan, tiheänä
keränä enkä vieläkään tiedä, onko maailma
hylännyt minut vai minä sen, ja ajan
massat painuvat ylleni, lämmin hiljaisuus
laskee pohjaan, jäseniäni verhoaa pian
pehmeä levä, kaikki kaikkoaa jonnekin
ulkopuolelle, ja olen hiljaa niinkuin
aina, kuuntelen pimeää sisälläni, ja mietin
onko minua, jos kukaan ei tiedä
että olen

**********

Väsyttää. Myrskyää. Torstaikin meni jo.