Osasto
kierroksella
mittaa peitteiden vuoria
(hauraat luut puhuvat lakanan alla)
tärkinryhdikäs rintakupu
hohtaa valkeaa valoa
kädet, liikkuvat, täytetyt linnut
kaikessa puhtaan tuoksu
luonnoton ja väkevä
avaa ikkunan
maailma kilpistyy kehysten väliin
**********
Taas on torstai.
mittaa peitteiden vuoria
(hauraat luut puhuvat lakanan alla)
tärkinryhdikäs rintakupu
hohtaa valkeaa valoa
kädet, liikkuvat, täytetyt linnut
kaikessa puhtaan tuoksu
luonnoton ja väkevä
avaa ikkunan
maailma kilpistyy kehysten väliin
**********
Taas on torstai.
posted by Suojakänni at 10.8.06
9 Comments:
Kirjoititko runon juuri nyt, haasteen luettuasi vai onnistuitko löytämään varastosta tämän viikon aiheeseen sopivan runon?
Tämä on erittäin kaunis ja koskettava runo "(hauraat luut puhuvat lakanan alla)" ja kiteytys "maailma kilpistyy kehysten väliin", hieno!
Loistavaa. Harvinaisen hieno todellakin. Mä en ala. Mä olen nyt aivan lukossa jotenkin ja tunnen itseni typeräksi, mut onneksi joku edes tekee jotain järkevää. Tee kokoelma näitä jooko.
Näitä hoitoalan ihmisten runoja voisi kyllä kerätä omaksi teoksekseen! Upeasti muutamalla sanalla onnistuit tiivistämään sen, mitä tuhannet näkevät, kokevat päivittäin, puhumatta, kirjoittamatta, vain tuntien.
Kiitos tästä runosta!
Kiitos paljon! Kyllä minä tuon kirjoitin ihan lonkalta innoitetekstin luettuani. Muistoissa odotti valmiina tuttu huone, tilanne. Oli helppo eläytyä aiheeseen. Ja sairaanhoitajat availevat koko ajan ikkunoita siviilissäkin.
Keskimmäinen säkeistö vetoaa etenkin, kohta "kädet, liikkuvat, täytety linnut" - omaperäinen kielikuva siinä. Muutenkin oivan visuaalinen runo, suorastaan raastavalla tavalla.
"maailma kilpistyy kehysten väliin".
Kaunista, surullista.
voi nähdä tuon kaiken jopa haistaa tuon luonnottoman tuoksun, kokea tuon htken ikkunalla. herättää huonojakin muistoja. hieno. ei voi muuta sanoa.
Hyvä!
Arvostan kovin kommentointianne!
Lähetä kommentti
<< Home