Säkeitä tuonilmaisista

Pyysivät minua etsimään värssyä kukkalaitokseen. Tyhjensin hyllystä metrin runoutta, lehteilin niteitä läpi, luin omistuksia, vaarilta suurin osa: Dantea, Rilkeä, Meriluotoa, Eliot´ta, Jylhää.

Lopulta rantauduin Runebergiin. Vänrikin vanha koululaispainos, Mannisen käännöstä.

"Murheell' ei saa muistoasi viettää..."

Tänään luin ja kuulin: tämä vasta edesmennyt oli valinnut samat rivit kuolinilmoitukseensa, yli kaksikymmentä vuotta sitten jo. Tietämättäni. Eikä vaari muistini mukaan tuota Pilven Veikkoa minulle koskaan lausunut, vaikkakin lukemattomia muita runoja.

Viimeisen säkeen hän sentään oli vaihtanut Cajanderin kääntämään, ehkä eeppisemmän sananpanon vuoksi: Syli auki aamuruskon puoleen.

Emme me turhaan lyriikkaa harrastaneet.