perjantaina, helmikuuta 15, 2008

Kaksi sisarta

Kaksi vanhaa, vanhaa vanhaapiikaa
istuu hämärissä arkihuoneen.
Tomu valuu hiljaa jakauksissaan,
toinen muistaa vähän, toinen liikaa:
liljat nuokkuu seinäpaperissaan,
aika pysyttelee aloillansa.

Sophie soittaa. Miettii kurillansa,
huomaakohan sisko hänen juoneen.
Täyttää päänsä aukot musiikilla,
valkea ja musta, musta, musta.

Käsityönsä ylle kumartuen,
kauhtuneella punasametilla
Edith mutustelee muistojansa,
siskon sormiluiden juoksutusta
kuuntelee, ja päärmää näpein kovin.

Kaksi vanhaa saman perheen lasta
istuu hämärissä arkihuoneen.
Iäisyyden istuvat, tai tovin,
pimeys valuu hiljaa puutarhasta -

toki tietää Edith Sophien juoneen.

***

Torstai oli eilen.

9 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Iäisyys ja tovi tässä kuvassa yhteneväiset.

16/2/08 12:29  
Anonymous Anonyymi said...

Aivan ihastuttava. Polveileva rytmi palvelee sisältöä, molemmat alakulon kuvauksessaan suorastaan ilkikurisia.

16/2/08 19:55  
Blogger Careliana said...

Taidokas! Ja tunnelmallinen. Luin moneen kertaan, tykkäsin joka kerta.

16/2/08 20:56  
Blogger isopeikko said...

Oikein mieluisa.

16/2/08 21:06  
Blogger Oh-show-tah hoi-ne-ne said...

Onnistunut runotus. Tykkäsin.

17/2/08 13:59  
Blogger Sun äitis said...

Minäkin tykkään!
Sekä rytmistä että tarinasta.

Saisiko tämän lukea ääneen ja laittaa jakoon Sun äitis Evocaan?

17/2/08 18:47  
Anonymous Anonyymi said...

"Kaksi vanhaa vanhaa varista nuokkuu hiljaa aidalla---" Hurmaava runo, viittaus Pohjanpään runoon tuo mukaan huumoria ja lisäsyvyyttä, kun kahden runon maailmat liukuvat päällekäin. Pidin tästä erittäin paljon, tätä voi lukea monta kertaa.

17/2/08 19:30  
Blogger Suojakänni said...

Te kaikki: kiitos kommenteistanne! Sun äitis: saa ilman muuta lukea ja jakaa, se olisi ilo ja kunnia.

17/2/08 21:35  
Anonymous Anonyymi said...

Paikalleen pysähtyneen elämän kuollut hetki. Sentään toisella on mielessään entinen retki. Kertakaikkiaan mainio tulkinta, Suojakänni!

20/2/08 03:49  

Lähetä kommentti

<< Home