Kaksi sisarta

Kaksi vanhaa, vanhaa vanhaapiikaa
istuu hämärissä arkihuoneen.
Tomu valuu hiljaa jakauksissaan,
toinen muistaa vähän, toinen liikaa:
liljat nuokkuu seinäpaperissaan,
aika pysyttelee aloillansa.

Sophie soittaa. Miettii kurillansa,
huomaakohan sisko hänen juoneen.
Täyttää päänsä aukot musiikilla,
valkea ja musta, musta, musta.

Käsityönsä ylle kumartuen,
kauhtuneella punasametilla
Edith mutustelee muistojansa,
siskon sormiluiden juoksutusta
kuuntelee, ja päärmää näpein kovin.

Kaksi vanhaa saman perheen lasta
istuu hämärissä arkihuoneen.
Iäisyyden istuvat, tai tovin,
pimeys valuu hiljaa puutarhasta -

toki tietää Edith Sophien juoneen.

***

Torstai oli eilen.