perjantaina, tammikuuta 05, 2007

Oikotie ja itiöemiä

Ostoskadun sammuneet joulukellot ovat sumussa suuria sieniä, pahaenteisiä kuin Ambergrisin harmaalakit, kalmarikaupungin hiljaiset alkuasukit. Katukiveys irvistelee irtonaisena ja laattojen alla muljahtelee märkä. Etenen, en mieti lonkeroita maan sisällä, en etenkään Kluuvikadun alla vetistä untaan nukkuvaa nimetöntä olentoa.

Laakson mäessä päätä alkaa takoa trokee.

liha lihoa punovi
solu solmii säikehiä
valmistelee vaaksan luuta
ihon-ikuista enempi

liha lihoa punovi
veri virkkoo vierahia
ruumis ajaa ryskyellen
takoo tyhjästä tytärtä