Värin pysyvyys

Aamulla taivaanrannassa on vana asuurinsinistä pilvimassojen alla. Muistan: uudenvuodenpäivä vetisessä Venetossa. Heräämme tasankojen harmaaseen hämärään, rakettien savu on hälvennyt. Suunta on aivan väärä, mutta ajamme silti itään nähdäksemme vielä kerran kaupungin nousevan meren kämmenkupista. Oppaanamme on samanlainen sininen juova. Se avautuu vähä vähältä taivaan kattoa kohti.

Vähän ennen perille saapumista sinisyys revähtää yllämme kokonaan auki, ja laguuni kylpee edessämme keskitalven auringossa. Tänään, jos koskaan, olisin halunnut kääntää etupyörän asuuria päin. Ajaa jonnekin kauas, valoon tämän loppumattoman harmauden alitse.

Siksikin on silmitön kuume matkustaa. Siihen saa onneksi pian maltillisen pistoksen rohtoa.

Pikkuveli on lupautunut haravoimaan sivuun eteisen matolle laskeutuvat kuolleet lehdet ollessamme muualla. Jätän varmuuden vuoksi olutta syötiksi.