Tänä tiistaina

Sataa sataa sataa. Vesi nuolee tuhkan pois. Syleilen jo etukäteen syksyä, mutta se sieltä kuitenkaan tule. Antaa meille vielä intiaanikesän tai kaksi, tekee ison kirkon öistä entistäkin turhauttavampia. Tuulee läpi talon, alati liikkuva ilma herättää joka aamu, sälekaihtimen tautologia, rytminen sinnikäs naksutus lasia vasten.

Kaikki ajavat keskustassa värikkäillä lastenpyörillä ja silmälasit ovat hiljan muuttuneet melko kauheiksi. Sirkuseläimen tasapainoilu ajan hermosäikeellä ei koskaan ole helppoa. Nauran häijysti sisäänpäin kun näen kaltaisiani persjalkoja, pillijalkaisia lampaita kipittämässä Punavuoren asvalttia. Rumia kampauksia ja muodottomia miehustoja. Luulevat että tietävät, mutta luulenpa että eivät.

Kaupungin halki on suloista vaeltaa öisin poppia kainalossa. Särölle rakastettu soitin annostelee pelkkää shufflea. Jännittynyt odotus palkitaan aina, koska dj on maailman paras. Sairaalan kulmilla odottaa viimein saatille pääsyä jänisperhe, kolme suurta ja pieni. Kotona kohta. Kaikki 5.