torstaina, elokuuta 24, 2006

Kasvava

Suljen silmäni nyt.
Olen mukuloita.

Olen rihmoja, humusta, hehkuvaa verta,
ja laivakin. Purjeeni vihreät yllä.

Olen mullasta syntynyt.
Kaikkia noita.

Ja juureni soutavat kariketta
niin soutavat, kauhovat ruskeaa merta,
ja röyhkeän, ylpeän varauksetta
ne imevät elämän silmuja sieltä.

On elokuu.
Kuuntelen maaperän mieltä.

Ja kun yö laskee jalkansa jalustimiin,
silloin kuutamo pisaroi lehtien tyviin
ja kietoutuu rönsyjen salaisiin nimiin -

minä kurotan,
kurotan lähteisiin hyviin.

Maan makeisiin kaivoihin, mustiin ja syviin.

**********

Runotorstai antoi kuvan.

9 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Hmm.. "kuulen" tässä yhtä voimakkaat värit kuin kuvassa. Tässä on kasvun voimaa, pidän kovasti, kiitos!

24/8/06 13:45  
Blogger Hanhensulka said...

Kyllä nämä rytmikkäät riimityksetkin soivat somasti nykyajassa.

"...
Ja kun yö laskee jalkansa jalustimiin,
silloin kuutamo pisaroi lehtien tyviin..."

Hienot rivit, ja olihan siellä muitakin. Tosi hieno runo.

24/8/06 15:12  
Anonymous Anonyymi said...

Ihana!

Joku sitten voi hienosti saada paljon irti mullasta ja perunoista :)

24/8/06 17:41  
Blogger SIKURI said...

Mahtavaa elämän konserttoa. Riimitys aina rajoittaa, mutta olet saanut elämän esille!

24/8/06 18:24  
Anonymous Anonyymi said...

Soljuvaa, kuin musiikkia tämä runo.

24/8/06 19:45  
Anonymous Anonyymi said...

Rytmi tää rankka
iskevi sankka
hermoon hemmon
paikallain temmon
vielä oivaltamatta
silti luovuttamatta

25/8/06 20:25  
Blogger Suojakänni said...

Kiitos kaikille. Riimi on väliin ihan mahtava ilo.

25/8/06 22:06  
Anonymous Anonyymi said...

Kumarran syvään. Pidin tästä runosta erittäin paljon. Hieno oivallus rinnastaa peruna ja laiva, siitäå syntyi aivan omanlainen hieno runo. Kiitos.

26/8/06 12:26  
Blogger Jenni said...

Riimittely on harvinainen taito! Upeasti onnistunut on tämä kokonaisuus.

26/8/06 20:54  

Lähetä kommentti

<< Home