Join kaupunki

Joki vilkuilee taivasta kevätauringon peilinä. Pielisen linnan seinä hohkaa lämmintä, vaneritehtaalta soluu nenään purun keltainen tuoksu.

Kaikki on paikallaan. Talo jossa kasvoin on kasvanut kyljestä pituutta kokonaisella yhdellä ikkunalla, pihamännyt huiskivat taivasta, ojanpohjan puro virtaa tienristin lähteensilmässä niinkuin 25 vuotta sitten.

Missä taapersin lapsena taaperran nyt kaksin, nelipyöräisellä, näytän tytölle tärkeitä paikkoja. Rannan kartanon pajoineen ja koivikkoineen, rautatiesillan, mustan kiven kirkkomaalla josta puuttuu vielä viimeisin nimi.