perjantaina, helmikuuta 15, 2008

Kaksi sisarta

Kaksi vanhaa, vanhaa vanhaapiikaa
istuu hämärissä arkihuoneen.
Tomu valuu hiljaa jakauksissaan,
toinen muistaa vähän, toinen liikaa:
liljat nuokkuu seinäpaperissaan,
aika pysyttelee aloillansa.

Sophie soittaa. Miettii kurillansa,
huomaakohan sisko hänen juoneen.
Täyttää päänsä aukot musiikilla,
valkea ja musta, musta, musta.

Käsityönsä ylle kumartuen,
kauhtuneella punasametilla
Edith mutustelee muistojansa,
siskon sormiluiden juoksutusta
kuuntelee, ja päärmää näpein kovin.

Kaksi vanhaa saman perheen lasta
istuu hämärissä arkihuoneen.
Iäisyyden istuvat, tai tovin,
pimeys valuu hiljaa puutarhasta -

toki tietää Edith Sophien juoneen.

***

Torstai oli eilen.

tiistaina, helmikuuta 12, 2008

29.6.1920 - 12.2.2008

Sotilaan poika
sai setänsä sotaisan nimen
ja puolen vuoden päästä
kaivettiin jo seinästä, kätkettiin
lipunnauhaan surmanluotia

sotilaan pojasta
sotilas tahtomattaan:
poikanen vielä
luki korsussa Friedelliä
sai sirpaleesta, tapaili
luetteloaariaa kanttiinissa
lotille, joukossa
oikeustieteen ylioppilas,
tumma neitonen Käkisalmen
omenapuiden alta.

Jäi henkiin, jätti
laulutunnit, luki lakia,
sitten siemeniä joista
myöhemmin minä, ja me,

me harrastimme runoutta.

Puhelimessa kerran
lausui minulle Frödingiä,
Säv säv susa, ja ratkesi
kyyneliin, tiedän miksi,
30 vuotta sitten, hänen
ensimmäinen tyttärensä, mutta
muistan minä muutakin:

suklaakätköt Saabin hansikaslokerossa,
tekohampaat, juhlallinen kirjeenvaihto,
kalossit, mökkibaskeri, jykevä basso,
tarinat jääkarhuista,
ihmeistä,
jäätelökesteistä,
matkoista
maan keskipisteeseen.