Puolentoista kuuta, mitä siitä?

Viime viikolla katselin ruusunkiulukoita Torkkelinmäellä ja puutarhassa hapankirsikan maahan valahtanutta keltaista hametta. Tänään silitin nokinenäistä kissaa, kinusin pistokkaita, chili tiukkui ihon alta vesikarpaloina ja linjojen taloja kultasi alkavan talven ihana valo.

Päivät kuin petsatut puuhelmet, sileät ja väreissä kuultavat. Suoritan vain jotakin sellaista, mitä varten minut on maailmaan tehty.

Välillä ymmärrän aivan kivuliaan hyvin niitä jotka jäävät iäksi kotiin.