Yhdessä

Uusi olento anastaa ajan. Vie ajatusten valtaosan.
Jää hellä typerrys. Näin sen on oltava.

Aikaisen aamun harmaassa hämärässä, yölinnut vielä laulaen ikkunasta:
olen sängyn yllä, ne katsovat minua mustikanmustina helminä.

Silmäparin pienet lammet, käteni, lämpöä täynnä.
Kaarena paisuvan ihon alta tiukkuva makea ihmeellinen neste.

Kuuntelen yötä eri korvin kuin koskaan.
Kuinka huimaavan pääsemättömissä tästä voikaan olla.

Kolme päivää sitten

Luiskaotsana
nopeana raudan hajuna
sinisenä ankeriaana
tuli minusta
kuukasvoinen tyttäreni.

Nyt joka hengityksellä
täytyn tästä asiasta
ja täytyn silmistä vedellä